Milloin treenejä kannattaa keventää?

Lähdet normaalisti treenaamaan ja jo heti lämmittelyn aikana tuntuu siltä, että treenistä ei oikein tahdo tulla mitään. Yrität kuitenkin sitkeästi saada itsestäsi edes jotain irti, mutta kova väsymys painaa kehossa. Kehosi käskee sinua hidastamaan tahtia.

Varsinkin monelle aktiivitreenaajalle harjoittelu on niin kiinni selkärangassa, että treenejä on helpompi tehdä jopa ylimääräisiä kuin välillä jättää joku treeni pois. Millaisissa tilanteissa treenejä kuitenkin kannattaa keventää tai pitää harjoittelusta hetken aikaa taukoa?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Voimakas väsymys

Pitkään jatkunut unettomuus tai muusta syystä johtuva voimakas väsymys rasittaa kroppaa todella paljon. Kun tähän lisätään vielä intensiivistä treenaamista, poltetaan kynttilää jo molemmista päistä. Yhden huonosti nukutun yön jälkeen kannattaa kova treeni vaihtaa kevyempään, mutta pidempään jatkuneen unettomuuden tai voimakkaan väsymyksen takia kannattaa harjoittelua keventää pidemmäksi aikaa – niin, että keholla on aikaa toipua ja palautua. Vastaavissa tilanteissa treenit voikin vaihtaa hetkeksi esimerkiksi raittiissa ilmassa tehtyihin kävelylenkkeihin ja kehonhuoltoon. Kun tuntuu siltä, että energiaa alkaa taas löytyä ja väsymys kaikkoaa, voi treeneihin alkaa pikkuhiljaa taas lisätä tehoja.

Kova stressi & vaikea elämäntilanne

Oli stressaavan elämäntilanteen syynä sitten opiskelu- tai työhuolet, ihmissuhdeongelmat tai muuten kuormittava ajanjakso, kova stressi on aina rasite sekä mielen että kehon hyvinvoinnille. Kevyempi liikunta, riittävä uni ja lepo sekä monipuolinen ja terveellinen ravinto ovat stressaavan elämäntilanteen kulmakiviä – koita pitää näistä kiinni, jotta sekä mielesi että kehosi pysyisi kaikesta huolimatta virkeänä. Voimakas stressi nostaa verenpainetta ja kehon kortisolitasoja, joten kovalla treenaamisella stressaavassa elämäntilanteessa saadaan vain tehtyä hallaa omalle keholle. Intensiivinen treenaaminen kannattaakin jättää hetkeksi tauolle ja harrastaa itselleen mahdollisimman mieluisia kevyempiä liikuntamuotoja, kuten joogaa, pilatesta, rauhallisia kävelylenkkejä, vesijuoksua tai vaikkapa rauhallisempaa uintia.

Akuutti sairaus

Sairaustapauksissa treenejä tulisi aina keventää, jotta keholla on aikaa toipua. Mikäli kyse on lievemmästä flunssasta, voi treenaamista jatkaa kevyesti flunssankin aikana, kunhan vain muistaa kuunnella kehoaan. Vuotava nenä ei siis ole este liikkumiselle, mutta kovaa kurkku- tai rintakipua kannattaa kuunnella ja levätä kunnolla. Kuumeessa tai vatsataudissa on myös hyvä keskittyä lepäämiseen.

Mikäli kyseessä on krooninen sairaus, tulee omaa kehoaan opetella kuuntelemaan. Monet krooniset sairaudet käyttäytyvät aaltomaisesti eli välillä on helpompia ajanjaksoja ja välillä taas vaikeampia. Sairaudesta, elämäntilanteesta ja omasta fyysisestä kunnosta riippuen helpompina ajanjaksoina voi keskittyä intensiivisempään treenaamiseen, ja huonompina ajanjaksoina kannattaa puolestaan suosia kevyempää liikuntaa. Useimpiin kroonisiin sairauksiin liikunta toimii lääkkeenä, joten kovin pitkiä totaalilepojaksoja ei kannata pitää mikäli tilanne ei välttämättä sitä vaadi. Kevyempi liikkuminen omaa kehoaan kuunnellen antaa hyvinkin paljon lisäenergiaa päiviin!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pitkään jatkunut intensiivinen treenaaminen

Mikäli olet treenannut enintään 8 viikkoa putkeen intensiivisesti ilman kevyempää jaksoa, kannattaa väliin sovittaa kevyempi viikko. Kenenkään keho ei kestä jatkuvaa intensiivistä treenaamista ilman lepojaksoja, koska keholle pitää antaa aikaa palautua kovasta harjoittelusta. Varsinainen kehitys tapahtuukin levossa, joten palautumiselle täytyy osata antaa aikaa – tällöin myös mahdollistetaan kehittyminen. Jos treenaa aina täysillä, ei voi ikinä treenata oikeasti kovaa. Kevyempiä jaksoja onkin hyvä pitää lajista ja kaudesta riippuen 4-8 viikon välein. Tällöinkin on hyvä suosia kevyttä palauttavaa liikuntaa ja kehonhuoltoa, mutta keskittyä myös ihan kunnolla lepäämiseen ja kunnollisiin yöuniin.

 

Ennen kaikkea lepo on edellytys kehitykselle. Tottakai fyysisen suorituskyvyn kehittämiseen tarvitaan pitkäjänteistä työtä, itsensä ylittämistä ja järkevää harjoittelua. Sekä mielemme että kehomme kaipaavat vastapainoksi kuitenkin lepoa ja rauhallisempia ajanjaksoja – jotta oppisi tunnistamaan oman kehon signaaleja, on hyvä opetella kuuntelemaan omaa kroppaa. Hidastaa kannattaa aina mielummin ajoissa kuin liian myöhään.

Talven paras keino palautumiseen

Suomalaisen talven ehdottomasti yksi parhaimmista harrastuksista on avantouinti. Lajiin jää helposti kertaheitolla koukkuun, eikä ihme; avantouinnilla on sanotaan olevan lukuisia terveysvaikutuksia, ja esimerkiksi urheilijat käyttävät paljon avantoa ja erilaisia kylmäaltaita palautumisen tukena. Mikä avantouinnista sitten tekee niin mahtavan kokemuksen ja mitä kannattaa ottaa huomioon avantoon mentäessä?

avanto

Avantouinnin terveysvaikutukset

Varsinaisia tutkimustuloksia avantouinnin vaikutuksista on vielä melko vähän, johtuen osaltaan lajin säännöllisten harrastajien prosentuaalisesta vähyydestä. Avantouinnin terveysvaikutuksia voidaan kuitenkin verrata kylmän terveysvaikutuksiin, ja näiden pohjalta myös avantouinnista on tehty pari pienempää tutkimusta. Aihetta on tutkittu sekä erilaisten mittausten avulla että subjektiivisten kokemusten perusteella.

Avantoon mentäessä pinta- ja ääreisverenkierto vähenevät voimakkaasti, ja veri pyrkiikin ohjautumaan kehon keskiosiin. Kehon ääriosien verisuonien supistuvat, verenkierron vastus lisääntyy ja verisuonten kokonaistilavuus pienenevät, joka puolestaan johtaa verenpaineen hetkelliseen nousemiseen. Avantoon mentäessä myös noradrenaliinin ja kortisolin eritys kasvavat, joka selittääkin virkistymisen tunteen kylmän kylvyn seurauksena.

Kun harrastusta jatkaa pidemmän aikaa, keho adaptoituu eli sopeutuu kylmään paremmin, ja tällöin terveysvaikutuksista saadaankin paras hyöty irti. Säännöllinen avantouinti parantaa verenkiertoa ja kudosten aineenvaihduntaa, ja toimiikin tämän vuoksi erinomaisena keinona palautumiseen urheilusuorituksista. Se myös hidastaa solujen vanhenemista, joka näkyykin parhaiten ihon kimmoisuutena. On tutkittu, että kun lajia harrastetaan säännöllisesti, myös perusverenpaine pienenee.

Säännöllisen harrastamisen myötä myös elimistön hormonaalinen vaste kylmäaltistuksen seurauksena pienenee. Tämä johtuu elimistön sopeutumisesta kylmälle. Eikä mikään ihme, että monet kokevat avantouinnin vähentävän stressiä: hormonaalisen vasteen pienentyessä myös noradrenaliinin ja stressihormonien eritys avantouinnin seurauksena pienevät, ja voivat jäädä tämänkin jälkeen matalammalle tasolle kuin ennen pulahdusta kylmään veteen. Avantoon mennessä myös dopamiinin ja endorfiinien eritys kasvaa, ja mielihyväkokemusten vuoksi lajiin jääkin helposti koukkuun. Mielihyvähormonien eritys voi puolestaan pidemmällä aikavälillä vähentää masennusta ja kohentaa mielialaa.

Miten avantouintiin tulisi valmistautua?

Terveelle ja liikkuvalle ihmiselle avantouinti on yleensä turvallinen harrastus. Kaikkien sydän- ja verenpainetauteja sairastavien tulisi kuitenkin keskustella lajin turvallisuudesta lääkärin kanssa. Koska avantouinti nostaa hetkellisesti verenpainetta, se on myös raskas sydämelle.

Avantouintiin kannattaa totutella pikku hiljaa. On hyvinkin yksilöllistä, kuinka pitkään kukin viihtyy kylmässä vedessä, mutta harrastus kannattaa kuitenkin aloittaa maltillisesti sen elimistöä kuormittavan vaikutuksen takia. Kun lajia on muutaman kerran kokeillut, osaakin jo paremmin arvioida omaa kylmänsietokykyään. Avantouinnin voi siis aloittaa ihan parista sekunnista, ja pidentää aikaa sitten pikkuhiljaa sekunneista minuutteihin.

Ennen avantoon menemistä tulisi keho lämmitellä esimerkiksi reippaalla kävelylenkillä, treenillä tai jumpalla. Tällöin myöskään kynnys veteen menemisestä ei ole yhtä suuri, kuin jos menisi täysin kylmiltään. Mikäli lämmittelee ennen avantoa saunomalla, tulisi hetken aikaa jäähdytellä ennen veteen menemistä. Saunan ja avannon välillä voi olla jopa yli 100°C lämpötilaero, ja tämä voikin aiheuttaa huimauksen tunnetta myös hyväkuntoiselle urheilijalle. Hetken jäähdyttelyn jälkeen kuumastakin saunasta on kuitenkin turvallista pulahtaa avantoon.

Talvipakkasilla avantoon olisi hyvä varustautua avantouintitossuilla ja –käsineillä. Ääreisverenkierron heikentyessä sormet ja varpaat pysyvät edes hitusen lämpimämpinä näiden avulla. Näin avannossa pystyy viihtymään pidempään, kun sormissa ja varpaissa pysyy paremmin tunto. Pipon käyttäminen on myös erittäin suositeltua, koska pään kautta haihtuu jopa 80% kehomme lämmöstä.

avantouintivälineet

Avantouinnin muut hyödyt

Miksi avantouintia sitten kannattaa kokeilla? Paitsi sen lukuisten edellä mainittujen terveysvaikutusten takia, monet myös kokevat avantouinnin parantavan itsetuntoa.

Eikä ihme – kylmään kylpyyn pulahtaminen on haaste paitsi kehollemme, myös mielellemme. Itsensä ylittäminen kerta toisensa jälkeen lisää kummasti itseluottamusta ja voi sitä kautta parantaa itsetuntoa. Avantouinnissa pitäisikin nimenomaan haastaa itseään, ei verrata omaa kylmänsietokykyään muihin harrastajiin.

Omalla seitsemän vuoden säännöllisen harrastamisen seurauksena voin myös todeta, että avantouintia harrastavat henkilöt ovat usein erittäin mukavia, ja ottavat lajin pariin mielellään uusia henkilöitä. Avantouintia voi siis harrastaa joko yksin tai yhdessä, ja mikäli lajin pariin haluaa enemmän syventyä, niin avantouintiseuroihin otetaan yleensä ilolla vastaan uudetkin jäsenet. Mikäli harrastuksen haluaa viedä tavoitteellisemmalle tasolle, Suomessa järjestetään myös vuosittain avantouinnin SM-kisat, jossa pääsee tosissaan treenaamaan omia avantouimarin taitojaan.

Erityisesti urheilijoille ja omasta hyvinvoinnista kiinnostuneille suosittelen erittäin lämpimästi avantouinnin kokeilemista. Avantouinti piristää, virkistää, palauttaa kehoa ja mieltä, ja on vielä hauskaakin!

Elämäntavat ruotuun uuden vuoden kunniaksi

Uusi vuosi ja uudet kujeet. Monet ovatkin uuden vuoden kunniaksi aloittaneet elämäntapamuutoksen, jonkun valmennuksen tai kenties dieetin. Tavoitteista ja yksilöistä riippuen kaikki ei taaskaan sovi kaikille ja toiset saavat hyötyä tiukemmasta muutoksesta kuin toiset. Miksi kuitenkaan kaikkia elämäntapoja ei kannata muuttaa kertaheitolla, ja miten muutoksesta saisi itselleen miellyttävän kokemuksen?

Listasin alle terveyttä edistäviä asioita, jotka kannattaa ottaa huomioon elämäntapamuutosta tehdessä. Halusit sitten pudottaa painoa, parantaa fyysistä suorituskykyäsi, saada lisää lihasmassaa tai ihan vaan panostaa enemmän omaan hyvinvointiisi uuden vuoden kunniaksi, saat varmasti uutta näkökulmaa tilanteeseesi vinkkien avulla.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ei liian tiukkoja dieettejä

Varsinkin jos haluat pudottaa painoa, muista maltillisuus. Pikadieetit ja nopeat tulokset eivät kestä kauaa. Painon pudottamiseen hyvä tahti yksilöstä riippuen olisi noin 500g viikossa. Tällöin painoa saadaan pudotettua nimenomaan rasvamassasta. Nopeampi painon putoaminen tapahtuu usein lihasmassasta, eikä täten ole viisas vaihtoehto. Toki varsinkin silloin, jos elopainoa on runsaasti, paino tippuu alussa nopeammin nesteiden vähentyessä kehosta. Puolestaan hoikemmilla ihmisillä painonpudotus on usein hitaampaa, koska pudotettavaakaan ei ole niin paljoa.

Mieti myös tavoitteitasi ja MIKSI haluat pudottaa painoa – millä tavoin ajattelet elämäsi muuttuvan painon pudotuksen seurauksena? Tämä on tärkeä ottaa huomioon motivaation ylläpitämisen takia. Mikäli teet projektia parempaa oloa tavoitellen ja oman hyvinvointisi takia, sisäinen motivaatio ajaa sinua helpommin kohti tavoitteitasi. Mikäli puolestaan tavoittelet painon pudottamisella muiden ihmisten hyväksyntää tai kuulumista tiettyyn muottiin, on ulkoisen motivaation varaan rakennettu tavoite usein vaikeampi saavuttaa. Tee siis töitä OMAN hyvinvointisi eteen.

Valitse itsellesi mieluisin harjoittelumuoto

Tammikuussa yksi jos toinenkin ryntää ostamaan uuden kuntosalikortin ja lupaa itselleen käyvänsä x määrän viikossa kuntosalilla. Muista kuitenkin, että tämä ei ole ainoa vaihtoehto. Valitse sellainen harjoittelumuoto, josta oikeasti nautit, ja jossa haluat kehittyä. Esimerkiksi lihaskunnon ja voimantuoton lisäämiseen on satoja muitakin vaihtoehtoja kuin kuntosalilla käyminen. Esimerkiksi toimistotyöläisen kireille niskahartiaseudun lihaksille sopii erittäin hyvin kuntonyrkkeily, ja selkäongelmista kärsiville pilates sekä muu keskivartaloa vahvistava harjoittelu. Muista myös monipuolisuus – vaikka tavoitteesi olisi nimenomaan lihasmassan kasvatus, on erittäin tärkeää huolehtia toimintakyvyn kannalta tarpeellisesta aerobisesta suorituskyvystä esimerkiksi hyötyliikunnan muodossa.

Valitse siis sellainen harjoittelumuoto, josta oikeasti nautit ja muista monipuolisuus harjoittelussa!

Ota kiputilat ja liikerajoitukset huomioon

Tämä kohta jää liian usein elämäntapamuutoksissa ja liikuntamääriä lisätessä huomiotta. Eli mikäli kärsit jo valmiiksi jostain kehon kiputiloista, liikerajoituksista tai rakenteellisista ongelmista, muista aina ottaa nämä huomioon myös harjoittelussa. Harjoittelu tulisikin aina toteuttaa kivun sallimissa rajoissa. Eli lähes tulkoon 90% tapauksista voidaan sanoa, että liike on lääke. On siis erittäin tärkeä liikkua kiputiloista ja rajoitteista huolimatta, mutta liikkeet on tärkeä tehdä oikein. Esimerkiksi niskahartiaseudun tai alaselän kiputilat aiheutuvat usein liian passiivisesta elämäntyylistä, ja lääkkeenä tähän olisikin nimenomaan aineenvaihdunnan ja verenkierron lisääminen liikunnan avulla. On kuitenkin tärkeä tietää ensin, MITÄ ja minkälaisia liikkeitä omassa tilanteessa olisi hyvä tehdä, ja sen jälkeen MIKSI näitä liikkeitä tehdään – mitä hyötyä niistä on ja mitä niillä halutaan kehittää?

Älä siis juokse pää edellä seinään ja aloita treenaamista täysillä, jos kärsit jo ennalta jonkinlaisista kehon epätasapaino-, kipu- tai jännitystiloista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aseta itsellesi selkeä tavoite

Mikä tahansa projektisi liikunnan ja hyvinvoinnin saralla onkaan, aseta itsellesi realistinen tavoite. Tavoitteen on hyvä olla tarpeeksi haastava, mutta kuitenkin saavutettavissa oleva. Mikäli kyseessä on nimenomaan liikunnan lisääminen ja säännöllisen liikuntaharrastuksen ylläpitäminen, yhtenä hyvänä tavoitteena voi olla uusien taitojen oppiminen. Valitse jokin itseäsi kiinnostava tavoite, jonka olet ehkä halunnut jo pitkäänkin oppia ja tämän saavutettuasi siirry kohti seuraavaa tavoitetta. Tällöin sopivat haasteet ja onnistumisen kokemukset ruokkivat motivaatiotasi kuin itsestään, ja säännöllistä rytmiä on helpompi ylläpitää. Voit toimia näin myös painoa pudottaessa – on paljon mielenkiintoisempaa oppia erilaisia taitoja ja tuntemaan yhä enemmän omaa kehoaan kuin ainoastaan tuijottaa vaakalukemia. Tee siis uudesta elämäntyylistä itsellesi mieluisa!

Terveellistä JA maistuvaa ruokaa

Hyvinvointia ja parempaa oloa tavoitellessa ravinto on erittäin tärkeässä roolissa. Kun haluat voida hyvin, ravitse kehoasi itsellesi sopivalla tavalla. Jokaisen ihmisen ei tarvitse noudattaa tiettyä ennalta suunniteltua ruokavaliota, mutta joillekin se voi sopia. On kuitenkin tärkeä tiedostaa, minkälaista ruokaa pääosin syö. Mikäli oloonsa haluaa muutoksia, niin täytyy olla myös valmis kokeilemaan jotain uutta tai erilaista. Ruokavalio ja ravitsemus ovat aiheita, joista voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon, mutta lyhyesti kiteytettynä: Kun halutaan lisätä yksilön hyvinvointia, on tärkeää, että ravinto on pääosin terveellistä, monipuolista ja myös maistuvaa. Vaihtoehtoja tällaisen ruokavalion toteuttamiselle on tuhansia, ja tärkeintä onkin löytää juuri SINULLE sopiva ruokavalio. Ota siis aina huomioon allergiat, ruokayliherkkyydet ja muut huonoa oloa aiheuttavat ruoat, ja rakenna sitten itsellesi mieluinen tapa ruokavalion toteuttamiseen. Kun oppii nauttimaan terveellisestä ruoasta, sitä usein valitsee myös itse mieluummin. Terveellisen ruokavalion olisi hyvä olla myös sopivan joustava, eli esimerkiksi 80/20 –ruokavalio on erittäin hyvä keino painon hallintaan ja hyvinvoinnin lisäämiseen. Tällöin 80% ruokavaliosta koostuu terveellisistä ruoka-aineista ja 20% puolestaan voi sisältää epäterveellisempiäkin vaihtoehtoja. Sopiva rentous ja joustavuus auttavat pitkäkestoisempien tavoitteiden saavuttamisessa.

Riittävästi unta

Unta ja unenlaadun tärkeyttä ei voi koskaan korostaa liikaa! Kehomme ja mielemme tarvitsevat laadukasta ja riittävää unta välttämättömien elintoimintojen turvaamiseksi ja psykofyysisten toimintojen palautumiseksi. Kehitys ja oppiminen tapahtuvat myös levossa, ja monet kokevatkin elämän laadun parantuvan, kun uneen ja lepoon keskitytään enemmän.

Unesta olenkin kirjoittanut aiemmin jo pidemmän artikkelin, joten pääset lukemaan sen TÄSTÄ.

Tavoitteellisesti ja tosissaan, mutta sopivan rennosti

Kun aloitat uuden projektin tai haluat tehdä muutoksia elämäntyyliisi, niin tee se tosissaan. Luo siis itsellesi jokin tavoite, jota kohti mennä ja ole valmis tekemään töitä tavoitteesi eteen. Ota samalla huomioon myös muu elämäntilanteesi ja resurssit uuden elämäntyylin toteuttamiselle. Mieti siis, kuinka paljon sinulla on esimerkiksi viikossa aikaa liikunnan harrastamiselle, ja onko jotain, mitä voisit karsia, jotta saisit lisää aikaa. Mikäli aika tuntuu olevan erittäin tiukilla ja hommia muutenkin liian paljon, priorisoi. Listaa ylös, mihin kaikkeen aikasi kuluu sekä päivä- että viikkotasolla, ja mieti, mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä, mitkä välttämättömiä ja mihin haluaisit panostaa enemmän. Listaa asiat tärkeysjärjestykseen ja sen jälkeen suunnittele kalenteri uudelleen. Mikäli omasta hyvinvoinnistasi huolehtiminen on korkealla listassasi, ota sille myös arjesta aikaa.

Tavoitteellisen tekemisen ohella muista kuitenkin sopiva rentous. Kaikkea ei tarvitse tehdä naama irvessä ja vakavasti, vaan tärkeintä on, että opit nauttimaan siitä mitä teet ilman pakon tunnetta.

Pitkäjänteinen työ palkitaan – opi nauttimaan onnistumisesta

Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä: opettele nauttimaan myös niistä pienistäkin onnistumisista. Kun saat itsesi raahattua pitkän päivän jälkeen treenaamaan, ja alkukankeuden jälkeen treeni sujuukin kuin rasvattu, ole itsellesi kiitollinen, että lähdit. Tärkeintä ei elämäntapamuutoksessakaan ole päämäärä vaan se matka. On tärkeä oppia nauttimaan onnistumisista ja itsensä ylittämisestä, jotta myös suuremman tavoitteen saavuttamisen jälkeen tuloksista tulee pysyviä. Psyykkisillä tekijöillä on erittäin suuri vaikutus motivaatioomme ja tätä kautta uuden elämäntyylin ylläpitämiseen. Tee siis uudesta elämäntyylistäsi sopivan haastava ja mielenkiintoinen, mutta myös itsellesi palkitseva. Muista, että teet töitä itseäsi ja omaa hyvinvointiasi varten.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Oikein reipasta, onnekasta ja sopivan rentoa uutta vuotta kaikille!

Jos olet vielä vailla ammattitaitoista valmentajaa esimerkiksi juuri yllä mainittujen asioiden tueksi, minulla olisi vielä muutama valmennuspaikka kevääksi tarjolla! Otan valmennettavakseni samanaikaisesti rajatun määrän henkilöitä parhaan mahdollisen laadun takaamiseksi, joten ota rohkeasti yhteyttä jo tänään! Laita sähköpostia urheiluvalmennusmh@gmail.com niin räätälöidään sinulle sopiva ja tavoitteitasi tukeva valmennus.

Miten ylläpitää treenimotivaatiota vuoden pimeimpänä aikana?

Sain eräältä valmennettavaltani toiveen kirjoittaa treenimotivaatiosta, ja miten sitä saisi ylläpidettyä, joten olkaahan hyvät. 😃

Marraskuu on monen mielestä vuoden synkintä aikaa ja päivät ovat usein harmaansävyisiä. Aamulla töihin lähtiessä on pimeää ja illalla kotiin tullessa hämärtää. Pimeys vaikuttaa kumman paljon ihmisten mielialoihin ja jaksamiseen. Monet saattavat karsia ensimmäiseksi treenistä, koska tuntuu että voimia ei ole. Usein kuitenkin liikkuminen olisi kuitenkin paras lääke väsymiseen.

Teksti on painotettu erityisesti kuntoilijoille ja aloitteleville liikkujille, vaikkakin yhtä hyvin urheilijatkin voivat kärsiä hetkellisestä motivaation puutoksesta. Miten sitä motivaatiota saisi sitten ylläpidettyä?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mieti tavoitteitasi

Yksittäisen treenin jääminen väliin ei romahduta tuloksia, mutta mikäli treenejä jää väliin useampia, alkaa se näkyä jo tuloksissa. Jokaisella treenillä on siis loppupeleissä oma merkityksensä. Jos treenille lähteminen tuntuu raskaalta, mieti niitä pidemmän tähtäimen tavoitteita. Voit miettiä myös seuraavasti: kuinka kaukana olenkaan tavoitteistani kuukauden päästä, jos nyt jätän treenejä väliin? Tai mitä ehdinkään saavuttaa kuukaudessa jos panostan tämänkin ajan treeneihin?

Aikatauluta

Tee aina viikko kerrallaan selkeät aikataulut, jonne olet erotellut työ-, lepo-, ja vapaa-ajan sekä treenit. Kalenterin ei tarvitse olla minuuttiaikatauluilla syklitelty eikä toivottoman tiukka, mutta suunnitelmallisuus auttaa pysymään kiinni myös treeneissä. Mikäli aika on loppuvuodesta tiukilla eikä treeneille tunnu löytyvän tarpeeksi aikaa, niin panosta laatuun määrän sijaan. Tee mieluummin muutama laadukas treeni viikossa kuin kymmenen hutiloitua harjoitusta. Muista myös hyötyliikunnan merkitys! Hyötyliikunta ei korvaa lihaskuntoharjoittelua ja siitä saatavia hyötyjä, mutta auttaa vahvan peruskunnon luomisessa ja ylläpitämisessä.

Treenikaveri tai ryhmäliikunta

Jos tuntuu työläältä lähteä yksin treenaamaan, niin sovi kaverin kanssa yhteistreeneistä. Voitte tehdä joko samanlaisen treenin ja molemmat treenata oman harjoitusohjelman mukaisesti, kuinka vain, mutta motivaation ylläpitämisessä auttaa myös sosiaalinen paine: kun olet sopinut meneväsi tiettyyn aikaan treenaamaan, ja tiedät kaverin odottavan sinua, on treeniä vaikeampi jättää välistä.

Jos taas aikataulujen natsaaminen kaverin kanssa on hankalaa, niin ilmoittaudu ohjatulle tunnille. Tarkista ensin tuntikuvaus, jotta löydät varmasti itsellesi ja omalle tasollesi sopivan tunnin. Ryhmäliikuntaan voi mennä ihan kaikki aloittelevista liikkujista tavoitteellisesti urheileviin – tarjonta on tänä päivänä niin laaja, että jokaiselle löytyy varmasti sopivan haastava tunti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hanki itsellesi ammattitaitoinen valmentaja

Jos motivaatio on muutenkin vähissä, on tärkeää, että harjoitteleminen olisi hyödyllistä ja omia tavoitteitasi tukevaa. Kannattaakin hommata itselleen ammattitaitoinen valmentaja edes siihen, että saisit laadukkaan harjoitusohjelman joka tukisi tavoitteitasi. Osaavan valmentajan tekemä harjoitusohjelma vie sinua treeni treeniltä lähemmäs tavoitteitasi kun vain jaksat itse keskittyä tekemään treenit laadukkaasti.

Panosta myös lepoon ja ravintorikkaaseen ravitsemukseen

Niin kuin aikatauluta –kappaleessa jo sivuutettiinkin, muista kaiken muun tohinan keskellä myös panostaa lepoon. Kunnolliset yöunet auttavat kumman paljon jaksamiseen ja yleisvointiin. Unentarve on ihmisille yksilöllistä, mutta nyrkkisääntönä voisi pitää 7-9h unta yössä. Kunnollisia yöunia ei voi korvata millään: ei kofeiinijuomilla tai lyhyillä päiväunilla, joten panosta siihen, että saat sekä arkena että viikonloppuna riittävästi laadukasta unta oman hyvinvointisi takia! Unen merkityksestä palautumiseen olenkin kirjoittanut jo aiemmin, pääset siihen tästä.

On myös hyvä muistaa terveellisen ja ravitsevan ruokavalion merkitys kokonaisuuden kannalta. Säännöllinen, riittävä ja terveellinen ravinto antaa yllättävän paljon lisää energiaa jokaiseen päivään. Terveellisen ruokavalion ei tarvitse koostua vihersmoothieista tai erilaisista lisäravinteista, riittää kun ruoka on mahdollisimman ravitsevaa, suolistollesi sopivaa ja maukasta. Terveellistä ruokavaliota voi toteuttaa monella eri tavalla, joten tässäkin on vain mielikuvitus rajana!

Bonuksena pirteät treenivaatteet

Visuaalisuudella on yllättävän suuri merkitys mielialaan! Jos päivä on muutenkin harmaa, niin piristä itseäsi kirkkailla treenivaatteilla. Voit esimerkiksi antaa itsellesi tsemppipalkinnon ja lisämotivaatiota jaksamiseen ostamalla jonkun uuden piristävän asusteen. Vaikeampi kieltäytyä treeneihin lähtemisestä, kun uudet vaatteetkin on jo hankittu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Monet panostavat treenaamiseen oikein urakalla heti Joulun jälkeen. Mutta mieti, kuinka pitkällä olisit jo silloin, jos pidät treeneistä kiinni myös nyt!

Ja jos treenaamaan lähteminen tuntuu raskaalta, niin mieti kuinka hyvä ja itsensä voittanut olo treenin jälkeen onkaan! Kun ylläpidät säännöllisyyttä treeneissä, myös energiatasosi pysyvät parempina koko harmaan ajan. 😃

Mistä tietää, onko palautunut riittävästi ennen seuraavaa treeniä?

Ihmiset voisi jakaa liikkumistottumusten suhteen karkeasti kahteen eri ryhmään: on niitä, jotka treenaavat tavoitteellisesti, usein, määrällisesti paljon ja jopa riittävän palautumisen kustannuksella, ja sitten niitä, jotka eivät ylipäätään liiku tarpeeksi eli varsinaista fyysistä ärsykettä ei kerry ihmiskeholle riittävästi.

Olit sitten aloitteleva liikkuja tai jo kilpatason urheilija, palautuminen on asia, jota ilman kehitystä ei tapahdu. Mitä sitten on palautuminen? Mitkä tekijät siihen vaikuttaa? Mistä tietää onko palautunut riittävästi? Voiko palautumiseen itse vaikuttaa?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaikenlainen rankempi fyysinen harjoittelu, oli se sitten voima-, nopeus- tai kestävyysharjoittelua, aiheuttavat lihaksiin mikrovaurioita. Eli treenin jälkeen lihas on ärsytyksen vuoksi ikään kuin heikommassa kunnossa kuin ennen harjoittelua. Fyysinen rasitus aiheuttaa myös hermostollista ja hormonaalista kuormitusta, nestevajetta, nivelrasitusta ja energiavarastojen tyhjenemistä. Näistä kaikista prosesseista tulisi toipua ennen seuraavaa rankempaa fyysistä kuormitusta. Kun toipumista tapahtuu riittävästi, fyysinen kunto kohoaa riittävän levon seurauksena. Kokonaisuudessaan tätä tapahtumaa kutsutaan superkompensaatioksi: rankka fyysinen kuormitus > kuormituksen aiheuttama vaste elimistössä > riittävä lepo & palautuminen > fyysinen suorituskyky paranee. Mikäli kuitenkin riittävää palautumista ei pääse rankan fyysisen kuormituksen jälkeen tapahtumaan, myöskään superkompensaatiota ei pääse tapahtumaan. Tällöin elimistön puolustuskyky heikkenee, vammautumisriski kasvaa ja fyysinen suorituskyky ei pääse kehittymään.

Hyvänä nyrkkisääntönä on pitää seuraavan kaavion lukuja ohjenuorana palautumisen tarpeen arvioinnissa.

Kuva: Kuormituksen aiheuttama keskimääräinen palautumisaika 1) vähäinen kuormitus 2) keskitason kuormitus 3) melko raskas kuormitus 4) raskas kuormitus 5) erittäin raskas kuormitus

Palautuminen on hyvin yksilöllistä ja siihen vaikuttavat pitkälti ikä, kuntotaso, fyysisen rasituksen määrä, psyykkinen kuormitus, ravitsemus, unensaanti, työnkuva, mahdolliset sairaudet sekä muu elämäntilanne. Eli kyse ei ole aina vain fyysisen rasituksen määrästä, vaan kokonaiskuormitukseen vaikuttavat muutkin tekijät, kuten koulu-/työstressi. Usein ns. ylikuntotilaan ajaudutaankin niin, että on samanaikaisesti liian monta rautaa tulessa, joista fyysinen kuormitus on vain yhtenä osatekijänä. (Ylikunto-oireyhtymästä lisää tulossa myöhemmin!)

Tärkein keino palautumisen seurantaan on opetella tuntemaan oman kehon merkkejä. Onko olo vetämätön kovan rasituksen vuoksi vai tuntuuko muuten vain väsyneeltä? Miltä kroppa muuten tuntuu? Onko lihaskivut treenien seurausta vai pikemminkin passiivisuuden (esim. pitkään istuminen) aiheuttamaa? Hyvänä nyrkkisääntönä on, että lepopäiviä tulisi olla 1-2 viikossa ja muina päivinä olisi hyvä harrastaa jonkinnäköistä liikuntaa. Eli urheilijan ja kuntoliikkujan tiet eroavat usein tässä vaiheessa – urheilijan on usein hyvä pitää lepopäivät totaalisina nollauspäivinä ja välttää ylimääräistä fyysistä kuormitusta, varsinkin kovalla treenikaudella. Sen sijaan kuntoliikkujan olisi hyvä huolehtia riittävästä arkiaktiivisuudesta myös lepopäivinä. Treenipäivinä pienestä väsymyksestä huolimatta kannattaa raahata itsensä liikkumaan. Usein olo kohenee jo alkulämmittelyn aikana ja väsynyt olo on tipotiessään. Alkulämmittelyt on siis hyvä keskittää oman kehon tuntemusten seurantaan; jos olo on lämmittelystä huolimatta vetämätön, niin kovan harjoittelun sijaan kannattaa suosia kevyempää kehonhuoltoa. Kannattaa muistaa myös vaihdella harjoitusmuotoja ja harrastaa palauttavana liikuntana kovien treenien lisäksi myös kevyempää harjoittelua, esimerkiksi lenkkeilyä, joogaa, pyöräilyä tai uintia.

Varmaan helpoin keino palautumisen tukemiseksi on kirjata kaikki treenit ylös (nykyään löytyy myös todella simppeleitä applikaatioita), jolloin fyysisen kuormituksen määrää voi seurata sekä päivä-, kuukausi-, viikko- että vuositasolla. Tällöin pystyy hyvin seuraamaan erityisesti kovien treenien määrää ja suhdetta muuhun aktiivisuuteen. Myös erilaiset syke- ja aktiivisuusmittarit voivat toimia apuna fyysisen kuormituksen määrän seuraamisessa. Esimerkiksi ortostaattisen sykkeen seuraaminen on helppo tapa saada selville, millä tasolla palautuminen on.

Ortostaattisen sykkeen mittaus: lepää makuuasennossa vähintään 10min ajan, jonka jälkeen mittaa syke. Nouse ripeästi seisomaan sängyn viereen ja mittaa syke uudestaan noin minuutin kuluttua. Laske molempien mittausten välinen erotus. Ortostaattisen sykkeen tulisi normaalisti olla 20 tai alle. Suurempi arvo voi kertoa autonomisen hermoston ylivirittyneisyydestä. Eli tällöin keho ei ole vielä palautunut riittävästi.

Silloin, jos tuntuu, ettei riittävää palautumista ole päässyt tapahtumaan, kannattaa suosiolla pitää ylimääräinen lepopäivä. Lepopäivinäkin on kuitenkin hyvä huolehtia riittävästä arkiaktiivisuudesta (pl. osa kilpaurheilijoista) ja kehonhuollosta, jolloin keho ei mene entistä tukkoisemman tuntuiseksi. Palautumiseen voi itse vaikuttaa erilaisin aktiivisin ja passiivisin keinoin. Kirjoitinkin aiemmin artikkelin, mitä keinoja palautumisen tehostamisessa kannattaa hyödyntää.

Myös omia liikkumistottumuksia on hyvä punnita – kuulutko niihin, jotka liikkuvat usein ja paljon, vai niihin, joilla liikuntaa pitäisi ylipäätään lisätä päivittäiseen elämään? Monet sekä kilpaurheilijat että tavoitteellisesti treenaavat aktiiviliikkujat kompastuvat yleiseen sudenkuoppaan, jossa treeniä tulee kyllä riittävästi, mutta koska palautumiselle ei ole koskaan täyttä mahdollisuutta, ei myöskään superkompensaatiota pääse tapahtumaan. Tällöin myöskin kehitys junnaa paikoillaan fyysisen suorituskyvyn ollessa jatkuvasti vajavainen. Pidemmässä juoksussa liiallinen rasitus ilman riittävää lepoa voikin johtaa ylirasitustilaan tai jopa ylikuntoon, josta toipuminen voi viedä kuukausia, jopa vuosia. Jos siis kuulut aktiivisesti liikkuviin, niin lepopäivien lisäksi pidemmät lepojaksot tietyin aikavälein ovat oiva keino maksimoida palautuminen ja näin myös kehitys.

Vielä loppuun tiivistetysti tehokkaat vinkit palautumisen arviointiin: miltä keho yleisesti ottaen tuntuu? Milloin on tehty kova treeni viimeksi? Miten treenit ylipäätään ovat viimeaikoina kulkeneet? Onko huomattavan väsynyt tai vetämätön olo? Vai onko kyseessä vain hetkellinen väsynyt olotila yleisfiiliksen ollessa virkeä? Onko reagointikyky normaali? Miltä lihakset tuntuvat pienen verryttelyn jälkeen? Mitä ortostaattinen syke kertoo?

Vaikka omia tuntemuksiaan ei kannatakaan jatkuvasti ylianalysoida, kannattaa erilaiset tuntemukset kuitenkin ottaa huomioon ja tavoitella aina sitä, mitä oma kroppa kaipaa. Joskus se on raskas fyysinen harjoitus, mutta joskus kevyempi palauttava liikunta, joskus taas täysi lepopäivä.

Psyykkinen valmennus harjoittelun tukena

Varmaan moni meistä on ollut siinä tilanteessa, että tavoittelee jotakin asiaa ja tekee kovasti töitä unelmansa eteen. Päivä toisensa jälkeen harjoittelee ja antaa itsestään kaiken. Motivaatio tekemiseen voi kuitenkin pikkuhiljaa hiipua tai tulla äkillisesti täysi stoppi tekemiselle. Miksi teen tätä? Mitä oikeastaan edes tavoittelen? Ovatko tavoitteet edes omiani vai valmentajani tai pomoni suusta tulleita? Usein törmätään siihen, että menestyneidenkin urheilijoiden kohdalla ollaan tilanteessa, jossa harjoittelusta ja kovasta työstä puuttuu se kaiken ydin – suoritat tehtäviä eteenpäin, mutta mielesi ei olekaan hommassa mukana. Ajatteletko mitä teet vaan teetkö vaan? Tiettyyn rajaan asti ihminen voi vain suorittaa tekemisiään, mutta jos oikeasti haluaa menestyä tai saavuttaa jotain suurenmoista, tulee asioita tiedostaa myös psyykkisellä tasolla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mitä on mentaalivalmennus?

Mentaalivalmennus eli psyykkinen valmennus on toimintaa, jossa urheilupsykologiaa hyödyntäen pyritään tukemaan henkilön psyykkistä hyvinvointia ja persoonallisuuden kehitystä sekä opettamaan psyykkisiä taitoja ja parantamaan suorituskykyä. Sitä voidaan harjoitella joko kokonaan erillisinä harjoituksina tai muiden treenien yhteydessä. Psyykkisessä valmennuksessa otetaan henkilön kokonaisvaltainen elämäntilanne huomioon, ja pyritään liittämään urheilu muuhun elämään luontevasti, oli kyseessä sitten aloitteleva liikkuja tai kilpaurheilija. Psyykkisen valmennuksen erilaisia menetelmiä ovat tietoisen läsnäolon, keskittymisen, vuorovaikutuksen, tavoitteenasettelun, stressinhallinnan sekä vireystilan säätelyn harjoitukset. Mentaalivalmennusta voidaan toteuttaa samanaikaisesti kokonaiselle urheilujoukkueelle, mutta parhaan henkilökohtaisen tuloksen (varsinkin yksilölajeissa) saa aina yksilöllisesti toteutetusta valmennuksesta.

Psyykkisellä valmennuksella pyritään siis ohjaamaan urheilijan / kuntoilijan ajatuksia niin, että tekeminen olisi entistä mieluisampaa ja tavoiteorientoituneempaa. Valmennuksessa pyritään vahvistamaan urheilijan sisäistä motivaatiota ja ruokkimaan positiivista itsepuhelua. Psyykkisellä valmennuksella tavoitteena onkin siis saada kaikelle tekemiselle merkitys – ja nimenomaan urheilijalle itselleen, ei vain valmentajalle.

Psyykkistä valmennusta hyödyntävät tekemisessään eniten juuri valmentajat, urheilijat, opettajat ja tutkijat. Tässä kohtaa onkin hyvä erotella kaksi asiaa: alalla toimivat laillistetut psykologit ja psykoterapeutit ovat eri asia. Hekin voivat käyttää samoja menetelmiä psyykkisen valmennuksen toteuttamisessa, mutta siinä missä esimerkiksi urheiluvalmentajat pyrkivät lisäämään itsearvostusta ja positiivisin keinoin parantamaan suorituskykyä, nämä psykologian ammattihenkilöt tarttuvat erinäisten ongelmien hoitoon. Urheilijan merkittäviä psyykkisiä ongelmia voivat olla esimerkiksi kilpailujännitys, ahdistuneisuus, itsetunto-ongelmat ja syömishäiriöt. Vastaavanlaiset tilanteet ovat aina niitä, joissa mentaalivalmentajan tietotaito ei useinkaan riitä, ja yksilön hyvinvoinnin kannalta parasta apua saa aina ammattihenkilöltä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Miten itse hyödynnän psyykkisen valmennuksen keinoja valmennettavieni kanssa?

Painotan itse kaikissa valmennuksissani kehon ja mielen yhteyden tärkeyttä. Jotta toiminta olisi aidosti kokonaisvaltaista, tulee henkilön muu elämäntilanne huomioida – ja niin, että henkilö ymmärtää myös itse oman elämänsä realiteetit ja mahdollisuudet. Kaikki lähtee henkilön tavoitteesta ja sitä kautta osatavoitteiden laatimisesta. Näin hommassa pysyy yllä se punainen lanka. Tavoitteiden on oltava motivoivia ja nimenomaan yksilölähtöisiä – toisen henkilön laatima tavoite ei useinkaan innosta pitkäjänteiseen toimintaan. Tavoitteiden ja osatavoitteiden laatimisen jälkeen tiedetään mitä ollaan tekemässä. Vielä pitää tietää miten tehdään. Nyt voidaankin siis etsiä sopivat keinot ja menetelmät. Yksilöstä ja tavoitteista riippuen nämä voivat olla hyvinkin erilaisia. Joku haluaa parantaa suorituskykyään, joku haluaa juosta maratonin, joku haluaa laihduttaa, joku parantaa keskittymistään suoritustilanteissa. Jollekin siis sopii erilaiset keskittymis- ja tarkkaavaisuusharjoitukset, toiselle rentoutusharjoitukset, joku tarvitsee kilpailutilannetta ajatellen vireystilan säätelyn harjoittelua ja toinen oman kehotietoisuuden ja hyväksyvän läsnäolon harjoittelua. Kaikki psyykkinen harjoittelu lähtee kuitenkin omien ajatusten tiedostamisen kautta – ajattelua voi itse ohjata, jonka seurauksena myös toiminta muuttuu. Ajattelun ohjaaminen ja häiriötekijöiden sulkeminen ei kuitenkaan aina ole helppoa, ja niin kuin muussakin harjoittelussa, myös psyykkisten taitojen opettelussa voi tulla takapakkia. Tämän vuoksi taitoja on hyvä harjoitella ja ylläpitää. Ruokkien omaa sisäistä motivaatiota, toimintaa ohjaavat arvot selkiytyvät, ja tekemisestä tulee entistä mieluisampaa. Usein sanotaankin, että jos jotain oikein kovasti toivot, niin myös saat sen.

Esimerkkinä monelle tuttu ilmiö: treenaat vähän sinnepäin muutaman kerran viikossa, et oikein tiedä mitä teet eivätkä tavoitteetkaan ole kovin selkeät. Treenaat vain, koska ”niin kuuluu tehdä”, mutta varsinainen sisäinen motivaatio ja koko homman punainen lanka puuttuu. Suunnitelmallisen ja yksilöllisen harjoitusohjelman lisäksi psyykkisestä harjoittelusta voi olla huomattavaakin hyötyä: jos tuntuu, että ajatukset harhailevat liiaksi ympäristöön tai muihin häiriötekijöihin, aikaa kuluu, eikä harjoittelu tuota haluttua tulosta, voi tavoitteiden selkeyttämisestä, omien ajatusten tiedostamisesta ja keskittymisharjoituksista olla huomattavaa hyötyä.

Ajattele ensin mitä teet – tee sitten. Jos tekemisessä tulee vastoinkäymisiä, tiedosta ne ja tiedosta myös omat ajatuksesi. Negaatioiden sijaan mieti mahdollisuuksia. Jos toinen ovi sulkeutuu, toinen aukeaa.

Ravintolisät monipuolisen ravinnon tukena

Nykyään on markkinoilla vaikka minkälaisia pillereitä, purnukoita ja jauheita. Etenkin liikunnasta ja terveydestä kiinnostuneille tarjotaan roppakaupalla erilaisia valmisteita. Tarvitsevatko runsaasti harjoittelevat oikeasti ravintolisiä? Miten osaisi erottaa, mitä valmisteita kannattaa käyttää?

Ravintolisät monipuolisen ravinnon tukena

Ensimmäinen asia, joka on mielestäni tärkein huomio, mitä ravintolisiin tulee: ne ovat nimenomaan ravintoLISIÄ. Eli niillä ei ole tarkoitus korvata monipuolista ruokavaliota vaan täydentää ravintoaineiden saantia aina yksilöllisen tarpeen mukaan.

Tämä onkin seikka, jonka nostan esille aina myös valmennettavien kanssa. Ensin katsotaan ruokavalio läpi ja mahdollisesti tehdään siihen tarvittavia muutoksia, tämän jälkeen voin suositella valmennettavalle jotain hyödyllisiä ravintolisiä tukemaan monipuolista ravintoa.

Tänä päivänä yleistyneiden ja yhä yleistyvien erikoisruokavalioiden takia ravinnosta saatavien ravintoaineiden tarkastuttaminen ammattilaisella voi olla hyvinkin fiksua, erityisesti siis jos noudatat jollain tapaa rajattua ruokavaliota. Ruokavaliosta voidaan laskea päivittäinen suojaravinteiden saanti, mutta niiden imeytymistä ei kuitenkaan voida taata monipuolisellakaan ruokavaliolla, etenkin jos kärsit erinäisistä suoliston ongelmista. Tällöin paras tapa saada selvyys asiaan on arvojen tarkistuttaminen verikokeissa.

Maarit-07226

kuva: Mari Raahenmaa

Miksi suosittelen paljon harjoitteleville ravintolisiä?

Suomalaisissa ravitsemussuosituksissa on annettu hyvän ravitsemustilan turvaamiseksi suositus ravintoaineiden saannille. Tämä suositus on tehty väestötasolla terveille ja kohtalaisesti liikkuville ihmisille, eli kelpaa valtaosalle väestöstä. Kuitenkin paljon harjoittelevat ja urheilijat jäävät näiden suositusten ulkopuolelle, koska kehon ollessa kovassa rasituksessa, suojaravintoaineiden saanti ei näillä suositusten lukumäärillä ole useinkaan riittävää urheilijan ravitsemustilan turvaamiseksi. Eli kovaa / määrällisesti runsaasti harjoitteleminen kuluttaa kehon suojaravintoaineiden tasoa, jolloin ravintolisistä voi todella olla hyötyä. Viralliset suositukset onkin laadittu puutostilojen minimoimiseksi. Pelkästään puutoksen ehkäiseminen urheilijalla ei kuitenkaan riitä nimenomaa kehon kovan fyysisen rasituksen ja sen aiheuttaman suuren energiankulutuksen vuoksi. Vaikka puutokset eivät näkyisikään varsinaisesti suorituskyvyssä, voivat etenkin kivennäisaineiden lievätkin puutokset vaikuttaa elimistön toimintoihin. Urheilijalle, niin kuin kaikille muillekin omasta terveydestään kiinnostuneille, tulisi tehdä aina yksilöllinen selvitys tarvittavista lisäravinteista.

Mihin tarvitaan suojaravintoaineita?

Edellä mainittiinkin jo tämän artikkelin taikasana suojaravintoaine. Niihin kuuluvat vitamiinit ja kivennäisaineet sekä muut samankaltaiset yhdisteet. Vitamiineja ihmisen elimistö ei pysty itse tuottamaan, mutta ne ovat elintärkeitä elimistön normaalin toiminnan kannalta. Sana vitamiini tuleekin latinankielisestä sanasta vita = elämä. Nämä orgaaniset yhdisteet luokitellaan vesiliukoisiin (B- ja C- ryhmien vitamiinit) ja rasvaliukoisiin vitamiineihin (A-, D-, E- ja K- ryhmien vitamiinit). Rasvaliukoisten vitamiinien täydet varastot voivat riittää jopa vuodeksi, koska ne varastoituvat maksaan ja rasvakudokseen, josta niitä voidaan aina tarpeen mukaan vapauttaa. Näiden kohdalla ylenmaallinen tankkaaminen ei siis ole järkevää, koska tällöin piilee riskit vitamiinien liikasaannista.

Vesiliukoiset vitamiinit puolestaan varastoituvat huonosti, joten niitä voi huoletta syödä runsaasti – liikasaannin riski on tehokkaan erityksen takia vähäinen. Vaikka vesiliukoisten vitamiinien varastoitumiskyky onkin huono rasvaliukoisiin vitamiineihin verrattuna, joidenkin vitamiinien ja kivennäisaineiden varastot voivat riittää jopa muutamaksi viikoksi. Kuitenkin näitä suositellaan saamaan päivittäin ravitsemustilan turvaamiseksi ja elimistön toiminnan ylläpitämiseksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mitä ravintolisiä paljon harjoittelevalle?

Alle olen koonnut omat suositukseni ravintolisistä paljon urheileville. Näiden saantia paljon urheilevien on hyvä miettiä ja jos epäily liian vähäisestä saannista herää, saannin tarkistuttaminen ruokavalioanalyysin/verikokeiden avulla on suositeltavaa. Listassa ei ole kaikki mahdolliset suojaravintoaineet, vaan nimenomaa ne, joiden saannin olen itse omassa harjoitteluhistoriassani ja valmennuksissani nähnyt usein liian vähäiseksi.

Täytyy muistaa, että monipuolisen ravinnon ja mahdollisten ravintolisien lisäksi urheilija tarvitsee päivittäin riittävästi kuitua ja vettä elimistön normaalin toiminnan turvaamiseksi sekä kehityksen ja palautumisen tueksi.

B-vitamiinit ovat urheilijoiden ja paljon harjoittelevien tärkeimpiä vitamiineja. Niiden ensisijaiset tehtävät ovat energiantuotantoon ja proteiiniaineenvaihduntaan osallistuminen. B-vitamiinit osallistuvat myös muun muassa hermoston toimintaan ja hemoglobiinin tuottamiseen. B-ryhmän vitamiineihin kuuluvat tiamiini (B1), riboflaviini (B2), niasiini (B3), pyridoksiini (B6), kobalamiini (B12) ja foolihappo.

Ravinnossa B-ryhmän vitamiineja saadaan miltei kaikista ruoka-aineista, erityisesti liha- ja maitotuotteista, kananmunista, täysjyväviljatuotteista, pähkinöistä ja siemenistä sekä vihreistä kasviksista (parsakaali, pinaatti, purjo…). B12-vitamiinille on olennaista, että sitä saadaan ainoastaan eläinkunnan tuotteista, eli kalasta, lihasta ja maitotuotteista. Tämän vuoksi kasvissyöjälle onkin erittäin tärkeää B12-vitamiinin saannin turvaaminen.

C-vitamiinin eli askorbiinihapon tehtävänä on luuston, jänteiden, kalvojen, ruston ja ihon kollageenin (=sidekudosproteiini) muodostaminen. C-vitamiinia tarvitaan myös rasva-aineenvaihduntaan sekä noradrenaliini-stressihormonin rakentamiseen. C-vitamiini osallistuu myös elimistön antioksidanttipuolustukseen ja immuniteettiin. Tämän vuoksi sitä suositellaankin erityisesti flunssakaudella tai kehon ollessa kovassa rasituksessa. C-vitamiinilisällä on myös huomattu vaikutuksia harjoittelun jälkeisen lihaskivun vähentämisessä.

Ravinnosta C-vitamiinia saadaan ainoastaan kasvikunnan tuotteista, kuten sitrushedelmistä, marjoista ja kasviksista (erityisesti punaisesta paprikasta ja parsakaalista). Kannattaa huomioida, että C-vitamiini ei kestä hyvin kuumuutta, joten kasvikunnan tuotteiden kypsentäminen pienentää vitamiinipitoisuuksia. Myöskin ilmassa oleva happi pienentää pitoisuuksia, joten siksi isommatkin hedelmät ja kasvikset kannattaa ostaa kokonaisina ja pilkottuina säilyttää jääkaapissa tiivisti pakattuina niin, ettei leikkauspinta pääsisi kosketuksiin ilman kanssa.

D-vitamiinien tärkein tehtävä elimistössä on ehkäistä riisitautia. D-vitamiinin puutos voi aiheuttaa luun rakenteen pehmenemistä ja epämuodostumia, eli lisätä osteoporoosin ja murtumien riskiä. D3-vitamiinia saadaan auringon UVB-säteilyn vaikutuksesta. Sitä onkin pidetty tärkeimpänä D-vitamiinin lähteenä. Ympäristössä, jossa auringonvaloa ei ole saatavilla ympärivuotisesti, tulisi D-vitamiinin saannista ravinnossa huolehtia. Erityisesti D-vitamiinia tarvitsevat pikkulapset, raskaana olevat, imettävät, osteoporoosia sairastavat ja vanhukset.

Tärkeimmät D-vitamiinien lähteet ruokavaliossa on kala ja D-vitamiinilla täydennetyt maito-/korvaavat kasvimaitotuotteet. Tehokkaimpia lähteitä ovatkin eläinkunnan tuotteet, mutta myös esimerkiksi kantarellit ja suppilovahverot sisältävät paljon D-vitamiinia.

Urheilijan kannalta D-vitamiinin saannin turvaaminen auttaa immuunipuolustukseen tulehduksia ehkäisevästi, pienentäen rasitusmurtumien riskiä sekä parantaen keuhkojen toimintaa ja hengitystilavuutta.

Kalsium on ihmisen elimistössä yleisin makrokivennäisaine. Ihmisen elimistössä onkin hurjat määrät kalsiumia: naisella keskimäärin n. 1kg ja miehellä n. 1,2kg. Se tarvitsee toimiakseen edellä mainittua D-vitamiinia.

Kalsium säätelee ihmisen elimistössä monia toimintoja: sitä tarvitaan hermoimpulssien välittymiseen, viestien välittämiseen sekä solujen sisällä että niiden välillä, rauhasten eritystoimintaan sekä useisiin entsymaattisiin reaktioihin. Esimerkiksi lihassupistuksen synnyssä kalsiumilla onkin tärkeä rooli: hermoimpulssi, joka on tullut lihassoluun, vapauttaa kalsiumia solun sisällä olevista varastoista, jonka seurauksena lihassupistus käynnistyy. Kalsium vaikuttaa myös verenpaineeseen sitä alentavasti.

Kalsiumia saadaan ravinnosta monestakin eri lähteestä, mutta on tärkeää huomata sen huono imeytyvyys usean ruoka-aineen kohdalla. Eli vaikka kalsiumpitoisuudet olisivatkin suuret, esimerkiksi kasvisten sisältämät oksalaatit ja fytaatit heikentävät sen imeytymistä. Hyviä lähteitä ravinnossa ovat kaalikasvit ja soijapavut.

Magnesium on erityisesti urheilijalle tärkeä makrokivennäisaine: se säätelee proteiinisynteesiä ja ATP:n muodostumista sekä glykogeenivarastojen ja rasvojen käyttöä energia-aineenvaihdunnassa. Myös hermo-lihasjärjestelmän toiminnan kannalta magnesium on tärkeässä roolissa: se osallistuu hermojen ja lihasten yhteistoimintaan ja esimerkiksi sydänlihaksen toimintaan. Lisäksi sen rooli on tärkeä muun muassa immuunivasteen syntymisessä ja luun muodostumisessa. Magnesiumilla on myös kyky tehostaa hapenkulusta, joten urheilijalla se voi auttaa paremman hapenottokyvyn saavuttamisessa.

Ravinnossa hyviä magnesiumin lähteitä ovat pääosin kasvikunnan tuotteet, kuten täysjyväviljat, herneet, pavut, peruna ja soijatuotteet.

Rauta on elimistössä toimiva hivenaine, jonka rooli on erityisen tärkeä soluhengityksen kannalta. Se toimii myös osana veren punasoluissa esiintyvän proteiinin, hemoglobiinin, rakennetta. Hemoglobiini puolestaan kuljettaa happea kudoksille ja siksi sen toiminta onkin ihmisen elimistölle elintärkeä. Raudan määrä ihmisen elimistössä on tiettyyn rajaan asti suoraan verrannollinen veren hapenkuljetuskykyyn: mikäli elimistössä on liian vähän rautaa, ei punasoluja päästä tuottamaan tarpeeksi, jonka seurauksena veren hemoglobiinipitoisuus pienenee. Tämän seurauksena aerobisen energiantuotannon kapasiteetti heikkenee ja kun lihakset eivät saa liikuntasuorituksen aikana riittävästi happea, maitohappoa syntyy enemmän. Ihmisen elimistön raudasta 70-80% on tätä hemoglobiiniin sitoutunutta rautaa, loput vereen ja kudoksiin varastoitunutta ferrittiniä eli ns. varastorautaa.

Hyvin imeytyvää hemirautaa saadaan erityisesti eläinkunnan tuotteista (naudasta, verestä ja maksasta). Kasvikunnan tuotteiden sisältämä ei-hemirauta puolestaan imeytyy huonommin; elimistö pystyy hyödyntämään vain noin tuotteiden sisältämästä 2-15% raudan määrästä. Kasvikunnan lähteitä ovat muun muassa ruisleipä, kaurapuuro, valkoiset pavut, peruna ja tofu.

Sinkki on hivenaine, joka osallistuu erityisesti elimistön antioksidanttipuolustukseen. Sitä tarvitaan myös lihassolujen energiantuottoon, hemoglobiinin tuotantoon, kasvun ja kehityksen säätelyyn sekä immuunipuolustukseen. Sitä tarvitaankin yli 200:n erilaisen entsyymin toiminnan mahdollistamiseksi. Suurin osa, noin 60%, elimistön sinkistä sijaitsee lihaksissa. Erityisesti rasittava fyysinen kuormitus, vanhuus ja raskaus lisäävät sinkin tarvetta elimistössä. Urheilijalla sinkki voi parantaa nopeus-voimasuorituskykyä sekä pienentää kovan fyysisen rasituksen lisäävää oksidatiivista stressiä elimistössä.

Ravinnossa tärkeimpiä sinkin lähteitä ovat liha, kala, täysjyvävilja ja siemenet. Ravinnosta saatavasta sinkistä imeytyy 30-50%. Kannattaa ottaa huomioon ruoka-aineiden kuitupitoisuus hivenaineen imeytymisen kannalta: esimerkiksi vähän kuitua sisältämän kalan sinkki imeytyy elimistöön paremmin kuin runsaskuituisten viljatuotteiden sisältämä sinkki. Imeytymistä heikentävät myös esimerkiksi kasvisten sisältämät fytaatit ja maitotuotteiden sisältämä kalsium.

Maarit-07225

kuva: Mari Raahenmaa

Täytyy muistaa, että näiden lisäksi elimistön toiminnan kannalta välttämättömiä ja tärkeitä suojaravintoaineita on lukuisia muitakin, eli ainoastaan näiden varaan ei kannata omaa ravitsemustaan perustaa. Edellä mainitut vitamiinit, kivennäis- ja hivenaineet ovat kuitenkin omasta mielestäni urheilijan kannalta tyypillisimpiä, joiden saantiin kannattaa kiinnittää huomiota elimistön toiminnan, kehityksen ja palautumisen turvaamiseksi. Edelleen painotan yksilöllisyyttä; vasta ruokavalion tarkemman analysoinnin/verikokeiden jälkeen kannattaa lähteä ostamaan erilaisia ravintolisiä. Vaikka jonkun suojaravintoaineen imeytyvyys ruokavaliosta olisikin pääsääntöisesti huono, kannattaa ruokavalio kuitenkin aina ensisijaisesti hoitaa kuntoon ennen lisäravinteiden käyttöä.

 

 

Lähteenä käytetty Ilanderg, Borg, Laaksonen jne. teosta Liikuntaravitsemus (2008).