Elämäntavat ruotuun uuden vuoden kunniaksi

Uusi vuosi ja uudet kujeet. Monet ovatkin uuden vuoden kunniaksi aloittaneet elämäntapamuutoksen, jonkun valmennuksen tai kenties dieetin. Tavoitteista ja yksilöistä riippuen kaikki ei taaskaan sovi kaikille ja toiset saavat hyötyä tiukemmasta muutoksesta kuin toiset. Miksi kuitenkaan kaikkia elämäntapoja ei kannata muuttaa kertaheitolla, ja miten muutoksesta saisi itselleen miellyttävän kokemuksen?

Listasin alle terveyttä edistäviä asioita, jotka kannattaa ottaa huomioon elämäntapamuutosta tehdessä. Halusit sitten pudottaa painoa, parantaa fyysistä suorituskykyäsi, saada lisää lihasmassaa tai ihan vaan panostaa enemmän omaan hyvinvointiisi uuden vuoden kunniaksi, saat varmasti uutta näkökulmaa tilanteeseesi vinkkien avulla.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ei liian tiukkoja dieettejä

Varsinkin jos haluat pudottaa painoa, muista maltillisuus. Pikadieetit ja nopeat tulokset eivät kestä kauaa. Painon pudottamiseen hyvä tahti yksilöstä riippuen olisi noin 500g viikossa. Tällöin painoa saadaan pudotettua nimenomaan rasvamassasta. Nopeampi painon putoaminen tapahtuu usein lihasmassasta, eikä täten ole viisas vaihtoehto. Toki varsinkin silloin, jos elopainoa on runsaasti, paino tippuu alussa nopeammin nesteiden vähentyessä kehosta. Puolestaan hoikemmilla ihmisillä painonpudotus on usein hitaampaa, koska pudotettavaakaan ei ole niin paljoa.

Mieti myös tavoitteitasi ja MIKSI haluat pudottaa painoa – millä tavoin ajattelet elämäsi muuttuvan painon pudotuksen seurauksena? Tämä on tärkeä ottaa huomioon motivaation ylläpitämisen takia. Mikäli teet projektia parempaa oloa tavoitellen ja oman hyvinvointisi takia, sisäinen motivaatio ajaa sinua helpommin kohti tavoitteitasi. Mikäli puolestaan tavoittelet painon pudottamisella muiden ihmisten hyväksyntää tai kuulumista tiettyyn muottiin, on ulkoisen motivaation varaan rakennettu tavoite usein vaikeampi saavuttaa. Tee siis töitä OMAN hyvinvointisi eteen.

Valitse itsellesi mieluisin harjoittelumuoto

Tammikuussa yksi jos toinenkin ryntää ostamaan uuden kuntosalikortin ja lupaa itselleen käyvänsä x määrän viikossa kuntosalilla. Muista kuitenkin, että tämä ei ole ainoa vaihtoehto. Valitse sellainen harjoittelumuoto, josta oikeasti nautit, ja jossa haluat kehittyä. Esimerkiksi lihaskunnon ja voimantuoton lisäämiseen on satoja muitakin vaihtoehtoja kuin kuntosalilla käyminen. Esimerkiksi toimistotyöläisen kireille niskahartiaseudun lihaksille sopii erittäin hyvin kuntonyrkkeily, ja selkäongelmista kärsiville pilates sekä muu keskivartaloa vahvistava harjoittelu. Muista myös monipuolisuus – vaikka tavoitteesi olisi nimenomaan lihasmassan kasvatus, on erittäin tärkeää huolehtia toimintakyvyn kannalta tarpeellisesta aerobisesta suorituskyvystä esimerkiksi hyötyliikunnan muodossa.

Valitse siis sellainen harjoittelumuoto, josta oikeasti nautit ja muista monipuolisuus harjoittelussa!

Ota kiputilat ja liikerajoitukset huomioon

Tämä kohta jää liian usein elämäntapamuutoksissa ja liikuntamääriä lisätessä huomiotta. Eli mikäli kärsit jo valmiiksi jostain kehon kiputiloista, liikerajoituksista tai rakenteellisista ongelmista, muista aina ottaa nämä huomioon myös harjoittelussa. Harjoittelu tulisikin aina toteuttaa kivun sallimissa rajoissa. Eli lähes tulkoon 90% tapauksista voidaan sanoa, että liike on lääke. On siis erittäin tärkeä liikkua kiputiloista ja rajoitteista huolimatta, mutta liikkeet on tärkeä tehdä oikein. Esimerkiksi niskahartiaseudun tai alaselän kiputilat aiheutuvat usein liian passiivisesta elämäntyylistä, ja lääkkeenä tähän olisikin nimenomaan aineenvaihdunnan ja verenkierron lisääminen liikunnan avulla. On kuitenkin tärkeä tietää ensin, MITÄ ja minkälaisia liikkeitä omassa tilanteessa olisi hyvä tehdä, ja sen jälkeen MIKSI näitä liikkeitä tehdään – mitä hyötyä niistä on ja mitä niillä halutaan kehittää?

Älä siis juokse pää edellä seinään ja aloita treenaamista täysillä, jos kärsit jo ennalta jonkinlaisista kehon epätasapaino-, kipu- tai jännitystiloista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aseta itsellesi selkeä tavoite

Mikä tahansa projektisi liikunnan ja hyvinvoinnin saralla onkaan, aseta itsellesi realistinen tavoite. Tavoitteen on hyvä olla tarpeeksi haastava, mutta kuitenkin saavutettavissa oleva. Mikäli kyseessä on nimenomaan liikunnan lisääminen ja säännöllisen liikuntaharrastuksen ylläpitäminen, yhtenä hyvänä tavoitteena voi olla uusien taitojen oppiminen. Valitse jokin itseäsi kiinnostava tavoite, jonka olet ehkä halunnut jo pitkäänkin oppia ja tämän saavutettuasi siirry kohti seuraavaa tavoitetta. Tällöin sopivat haasteet ja onnistumisen kokemukset ruokkivat motivaatiotasi kuin itsestään, ja säännöllistä rytmiä on helpompi ylläpitää. Voit toimia näin myös painoa pudottaessa – on paljon mielenkiintoisempaa oppia erilaisia taitoja ja tuntemaan yhä enemmän omaa kehoaan kuin ainoastaan tuijottaa vaakalukemia. Tee siis uudesta elämäntyylistä itsellesi mieluisa!

Terveellistä JA maistuvaa ruokaa

Hyvinvointia ja parempaa oloa tavoitellessa ravinto on erittäin tärkeässä roolissa. Kun haluat voida hyvin, ravitse kehoasi itsellesi sopivalla tavalla. Jokaisen ihmisen ei tarvitse noudattaa tiettyä ennalta suunniteltua ruokavaliota, mutta joillekin se voi sopia. On kuitenkin tärkeä tiedostaa, minkälaista ruokaa pääosin syö. Mikäli oloonsa haluaa muutoksia, niin täytyy olla myös valmis kokeilemaan jotain uutta tai erilaista. Ruokavalio ja ravitsemus ovat aiheita, joista voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon, mutta lyhyesti kiteytettynä: Kun halutaan lisätä yksilön hyvinvointia, on tärkeää, että ravinto on pääosin terveellistä, monipuolista ja myös maistuvaa. Vaihtoehtoja tällaisen ruokavalion toteuttamiselle on tuhansia, ja tärkeintä onkin löytää juuri SINULLE sopiva ruokavalio. Ota siis aina huomioon allergiat, ruokayliherkkyydet ja muut huonoa oloa aiheuttavat ruoat, ja rakenna sitten itsellesi mieluinen tapa ruokavalion toteuttamiseen. Kun oppii nauttimaan terveellisestä ruoasta, sitä usein valitsee myös itse mieluummin. Terveellisen ruokavalion olisi hyvä olla myös sopivan joustava, eli esimerkiksi 80/20 –ruokavalio on erittäin hyvä keino painon hallintaan ja hyvinvoinnin lisäämiseen. Tällöin 80% ruokavaliosta koostuu terveellisistä ruoka-aineista ja 20% puolestaan voi sisältää epäterveellisempiäkin vaihtoehtoja. Sopiva rentous ja joustavuus auttavat pitkäkestoisempien tavoitteiden saavuttamisessa.

Riittävästi unta

Unta ja unenlaadun tärkeyttä ei voi koskaan korostaa liikaa! Kehomme ja mielemme tarvitsevat laadukasta ja riittävää unta välttämättömien elintoimintojen turvaamiseksi ja psykofyysisten toimintojen palautumiseksi. Kehitys ja oppiminen tapahtuvat myös levossa, ja monet kokevatkin elämän laadun parantuvan, kun uneen ja lepoon keskitytään enemmän.

Unesta olenkin kirjoittanut aiemmin jo pidemmän artikkelin, joten pääset lukemaan sen TÄSTÄ.

Tavoitteellisesti ja tosissaan, mutta sopivan rennosti

Kun aloitat uuden projektin tai haluat tehdä muutoksia elämäntyyliisi, niin tee se tosissaan. Luo siis itsellesi jokin tavoite, jota kohti mennä ja ole valmis tekemään töitä tavoitteesi eteen. Ota samalla huomioon myös muu elämäntilanteesi ja resurssit uuden elämäntyylin toteuttamiselle. Mieti siis, kuinka paljon sinulla on esimerkiksi viikossa aikaa liikunnan harrastamiselle, ja onko jotain, mitä voisit karsia, jotta saisit lisää aikaa. Mikäli aika tuntuu olevan erittäin tiukilla ja hommia muutenkin liian paljon, priorisoi. Listaa ylös, mihin kaikkeen aikasi kuluu sekä päivä- että viikkotasolla, ja mieti, mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä, mitkä välttämättömiä ja mihin haluaisit panostaa enemmän. Listaa asiat tärkeysjärjestykseen ja sen jälkeen suunnittele kalenteri uudelleen. Mikäli omasta hyvinvoinnistasi huolehtiminen on korkealla listassasi, ota sille myös arjesta aikaa.

Tavoitteellisen tekemisen ohella muista kuitenkin sopiva rentous. Kaikkea ei tarvitse tehdä naama irvessä ja vakavasti, vaan tärkeintä on, että opit nauttimaan siitä mitä teet ilman pakon tunnetta.

Pitkäjänteinen työ palkitaan – opi nauttimaan onnistumisesta

Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä: opettele nauttimaan myös niistä pienistäkin onnistumisista. Kun saat itsesi raahattua pitkän päivän jälkeen treenaamaan, ja alkukankeuden jälkeen treeni sujuukin kuin rasvattu, ole itsellesi kiitollinen, että lähdit. Tärkeintä ei elämäntapamuutoksessakaan ole päämäärä vaan se matka. On tärkeä oppia nauttimaan onnistumisista ja itsensä ylittämisestä, jotta myös suuremman tavoitteen saavuttamisen jälkeen tuloksista tulee pysyviä. Psyykkisillä tekijöillä on erittäin suuri vaikutus motivaatioomme ja tätä kautta uuden elämäntyylin ylläpitämiseen. Tee siis uudesta elämäntyylistäsi sopivan haastava ja mielenkiintoinen, mutta myös itsellesi palkitseva. Muista, että teet töitä itseäsi ja omaa hyvinvointiasi varten.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Oikein reipasta, onnekasta ja sopivan rentoa uutta vuotta kaikille!

Jos olet vielä vailla ammattitaitoista valmentajaa esimerkiksi juuri yllä mainittujen asioiden tueksi, minulla olisi vielä muutama valmennuspaikka kevääksi tarjolla! Otan valmennettavakseni samanaikaisesti rajatun määrän henkilöitä parhaan mahdollisen laadun takaamiseksi, joten ota rohkeasti yhteyttä jo tänään! Laita sähköpostia urheiluvalmennusmh@gmail.com niin räätälöidään sinulle sopiva ja tavoitteitasi tukeva valmennus.

Intohimoista suurin

Tänään aamulla uintitreenissä tuli taas se fiilis. Juuri ennen loppuverryttelyä altaan reunalla palauttavaa taukoa pitäessäni hymy nousi korviini. Ai että mä rakastan tätä. Takana oli huonosti nukuttu yö, aamulla ensimmäisenä mieleen tuli stressaavia asioita eikä treenikään ollut mitenkään kovin kummoinen. Silti taas kerran aamuviiden herätys ja aikainen treeni teki tehtävänsä: harjoitukset menivät odotettua paremmin, jostakin kumpusi ihan huippufiilis eivätkä ne stressaavatkaan asiat tuntuneet enää maata mullistavilta. Ja mikä parasta: treenin jälkeen kello oli vasta puoli kahdeksan eli koko päivä olisi vielä edessä, energiat ja motivaatio huipussaan.

Aamuinen selittämätön urheilun tuoma onnellisuuden tunne sai minut ajattelemaan, mistä tämä kaikki on oikein lähtenyt ja miksi urheilusta on tullut itselleni niin suuri henkireikä.

10597266_271529629708576_243214353_n

Lapsena minulla ei ollut omaa urheilulajia, jota olisin säännöllisesti harrastanut. Ratsastuksen ja partion aloitin 6-vuotiaana, jälkimmäisen lopetin 12-vuotiaana ja sen jälkeen kaikki aika menikin talleilla. Ratsastamisen lisäksi minulla oli useampia hoitohevosia ja ohjasin heppakerhoa, joten ylimääräistä aikaa ei peruskoulun ohella ollenkaan edes ollut. 15-vuotiaana muutin Ypäjän Hevosopistolle opiskelemaan hevostenhoitajaksi, ja vaikka fyysistä työtä olin tottunut tekemään jo aiemmin talleilla, nyt sen määrä lisääntyi huomattavasti. Karsinoiden siivousta, hevosten liikuttamista sekä maasta että selästä käsin, tallien pesua, kengittämistä, varusteiden huoltoa… Vaikka esimerkiksi lattiakaivojen tyhjentäminen ei kuulosta kovinkaan miellyttävältä puuhalta, nautin tuolloin suunnattomasti kaikesta tekemisestä.

Ennen Ypäjälle menoa, kahdeksannella luokalla ollessani, olin aloittanut itsenäisesti lenkkeilyn. Halusin parantaa koululiikunnassa mitattua 1500m:n testijuoksua, joten harjoittelin jonkun verran itsenäisesti. Sen aikaiset muistikuvat juoksusta kuitenkin on, että vihasin sitä todella. Vatsaa nipisti, hengästyminen ei ollut kivan tuntuista ja polte lihaksissa oli kivuliasta. Kuitenkin sain parannettua vuodessa testitulostani niin, että yhdeksännellä luokalla testi sujui silloisen asteikon mukaan hyvin.

Juoksu ja lenkkeily jäivät epäsäännöllisen säännölliseksi harrastukseksi ja 16-vuotiaana sen määrä lisääntyi huomattavasti. Tuolloin aloitin myös kuntosalilla käymisen.

10598281_1645007582392556_651364344_n

18-vuotiaana olin isäni kanssa Thaimaassa katsomassa thainyrkkeilyottelua. Paikalla ollut tunnelma, urheilijoista hehkuva määrätietoisuus sekä kamppailulajien maailma kiehtoi minua niin paljon, että saman tien Suomeen tultuani ilmoittauduin nyrkkeilyn peruskurssille. Peruskurssilla ollessani minulta tultiin kysymään, haluaisinko kokeilla kilpanyrkkeilyä. Jäin miettimään asiaa ja treenasin kuntonyrkkeilyä noin puolen vuoden ajan, jonka jälkeen rohkenin ottaa seuraavan askeleen. Seuraavat pari vuotta menivätkin erittäin tiivisti nyrkkeilyn parissa: sparrasin, hakkasin säkkiä ja pistareita, tein tekniikkaharjoituksia ja kuntopiirejä sekä kehitin voimaa, nopeutta, kestävyyttä ja ketteryyttä. Halusin kehittää itseäni mahdollisimman monipuolisesti, joten samalla juoksin, kävin kuntosalilla ja uin. Treenimäärät nousivat ja lähes poikkeuksetta tein aina kahdet harjoitukset päivässä. Nyrkkeilyaikojen aikana motivaatio urheiluun kasvoi todella suurin harppauksin. Jatkuva kehitys ja nyrkkeilyn tuomat sanoinkuvaamattomat tunteet saivat minut janoamaan koko ajan enemmän ja enemmän. Niinpä noina vuosina kisasin myös juoksussa useampaan otteeseen. Jälkikäteen ajateltuna treenit ja varsinkin kilpailut olisi voinut suunnitella huomattavasti fiksummin, mutta tänä päivänä olen tekemistäni virheistä huolimatta kiitollinen itselleni, että kehitin fyysistä kuntoani niin monipuolisesti ja määrätietoisesti.

Nyrkkeily hiipui parin valmentajanvaihdoksen ja munuaisaltaan tulehduksen jäljiltä vuoden 2014 aikana, mutta jatkoin kuitenkin kuntonyrkkeilyä itsenäisesti. Miltei heti valmennuksessa lopettamisen jälkeen siirryin pikajuoksuvalmennukseen. Olin kerännyt itselleni hyviä tuloksia pitkiltä matkoilta, puolimaratonin olin juossut parhaimmillani 1:41:33 ja heti jalkatreenin jälkeisenä päivänä oman 10km:n ennätykseni 44:22. Halusin testata, mitä saisin irti lyhyemmillä matkoilla. Pikajuoksuvalmennuksessa ollessani ehdin juosta yhdet kilpailut, jonka jälkeen tuli seinä vastaan. En pystynyt luottamaan valmentajan ammattitaitoon, joten halusin jatkaa itsenäisesti. Juoksun rinnalle olin ottanut uinnin yhä useammin.

Tykkäsin edelleen juoksusta, ja se ikävä tunne, joka oli yläasteikäisenä minulla ollut, katosi kuin tuhka tuuleen kehityksen myötä ja tilalle oli tullut rakkaus lajia kohtaan. Juoksin ympäri vuoden, oli sää mikä tahansa ja tein paljon vauhtikestävyyslenkkejä.  Joskus vauhti yltyi niin kovaksi, että pelkäsin pysähtyä.

926229_371800336304783_1815027900_n

2013 aloitin urheiluhierojaopinnot, ja anatomian opiskelun ohella urheilu alkoi kiinnostaa entistä enemmän myös ihmisbiologian ja -fysiologian kannalta. Tutustuin erilaisiin urheilijoihin ja sainkin paljon lisää vinkkejä ja motivaatiota omaan harjoitteluuni. Kiinnostuin myös oheisharjoittelusta ja palautumisesta. Olin aloittanut avantouinnin palautumisen tukemiseksi jo edellisenä vuonna, ja sen positiiviset vaikutukset huomattuani janosin lisää tietoa kaikesta muusta (kuten ravinto, lisäravinteet, kompressiotuotteet), mikä voisi tehostaa harjoittelua ja palautumista. Selvitin, etsin tietoa ja kokeilin. Opiskelin myös sekä itsenäisesti että avoimessa yliopistossa ravitsemusta.

2015 pääsin opiskelemaan fysioterapeutiksi ja tällöin ihmisen liikkeeseen ja liikkumiseen paneutuminen entistä syvemmin avasi taas uusia ovia. Aloin kiinnostua entistä enemmän urheilusta ja sen vaikutuksista ihmiseen psykofyysissosiaalisena kokonaisuutena. Opiskeluiden ohella ohjasin erityisryhmien liikuntaa, joten tutustuin vuorotellen entistä tarkemmin liikunnan vaikutuksista niin niveliin, selkään kuin hengitykseenkin. Myös vesiliikunta tuli itselleni uintia paljon monipuolisemmaksi käsitteeksi. Erityisesti opinnoista jäi mieleeni liikuntafysiologian ja biomekaniikan kurssit, polkupyöräergometritestit ja työharjoittelut. Opiskeluiden ensimmäisenä keväänä tehdyssä submaksimaalisessa polkupyöräergometritestissä sain maksimaaliseksi hapenottokyvykseni 71ml/kg/min, joka vastaa huippukestävyysurheilijan tulosta. Vaikka olin innoissani tuloksesta, tuli se jotenkin shokkina minulle. Halusin toki olla edelleen kestävä, mutta ennen kaikkea halusin olla vahva.

Opintojen loppupuolella tein opinnäytetyön koskien psykofyysistä harjoittelua, jolloin myös psykofyysiseen fysioterapiaan ja urheilupsykologiaan tuli tutustuttua pintaa syvemmältä.bali

Vuodet 2015-2016 olivat koko elämäni synkimmät vuodet. 2012 saamani salmonellan seurauksena jouduin kokea erittäin ikäviä vastoinkäymisiä omassa terveydentilassani. Olin vuodesta 2012 ollut jatkuvasti seurannassa terveydentilani takia, mutta urheilua ei missään vaiheessa ollut kielletty tai edes yritetty rajoittaa lääkäreiden toimesta, päinvastoin. Eräskin nuori mieslääkäri totesi, että: altaaseen vaan, hyvää se vain tekee.

Jälkikäteen ajateltuna ja rehellisesti sanottuna, en olisi selvinnyt elämäni rankimmista vuosista ilman urheilua. Käsittelin silloin kaikki tunteeni urheilun avulla. Hakkasin säkkiä niin, että pauke soi korvissa vielä tunteja treenin jälkeen. Kipusin Malminkartanon mäkeä kerta toisensa jälkeen, jolloin euforinen olo nousi niin suureksi, että lihaksia pakottava polte ei enää tuntunut miltään. Juoksin niin kovia lenkkejä, että vauhdin tuoma vapauden tunne sai minut tuntemaan itseni lähes voittamattomaksi. Ennen kaikkea, pelkästään se, että hyppäsin altaaseen, sai minut unohtamaan kaiken muun. Joka ikinen kerta treenin jälkeen koin edes pienissä määrin onnellisuutta. Vaikka tiesin, että kaikki ei ollut hyvin ja pelkäsin pahinta, urheilu antoi minulle lisää itsevarmuutta ja itseluottamusta kohdata vaikeimmatkin haasteet. Mentaaliharjoitteluun olin tutustunut vuodesta 2012 lähtien, mutta nyt aloin hyödyntämään sitä entistä enemmän. Urheilun psykologiset vaikutukset sekä se, miten niiden avulla voi kehittää itseään urheilijana ja ihmisenä, nousi entistä suurempaan merkitykseen elämässäni. Urheilun avulla erilaisten tunteiden käsittely helpotti myös muuten oloani ja lopulta sainkin käännettyä kaikki vastoinkäymiset positiivisiksi kokemuksiksi.

11377686_954513624611327_674471556_n

Jos ajatellaan tätä päivää, niin kaikista edellä kertomistani vuosista ja tapahtumista ollaan tultu hurjaa vauhtia taas eteenpäin. Usein sanotaan, että tieto lisää tuskaa, mutta itse koen jatkuvan itseni kehittämisen ja uuden oppimisen myötä löytäväni urheiluun niin paljon enemmän. Omalla urheilu-urallani olen tehnyt paljon sellaisia asioita, jotka tänä päivänä haluan tehdä toisin. Se, että olen pintaa syvemmältä perehtynyt erilaisiin urheilu- ja liikuntalajeihin, ihmisanatomiaan, fysiologiaan, ihmisen liikkeeseen ja liikkumiseen, ravitsemukseen, erilaisiin sairauksiin ja urheilupsykologiaan, on tuonut sekä omaan harjoitteluuni että valmentamiseen niin paljon lisää tietoa, taitoa, sisältöä ja monipuolisuutta, että koen kaikki omat kokemukseni taustalla rikkautena. Ilman joinain vuosina ankaraakin itseni kehittämistä ja kokemiani vastoinkäymisiä en olisi tässä tänä päivänä. Aina uuden haasteen edessä olen pitänyt silmät ja korvat auki, etsinyt tietoa aiheesta sekä kokeillut asioita itse käytännössä. Välillä on treenattu ehkä liiankin kovaa ja liiallisia määriä, mutta siitä kaikesta on opittu.

Usein, jos minulta kysytään, mistä saan motivaatiota treenaamiseen, on sitä vaikea selittää. Se on ikään kuin iskostunut niin vahvaksi rutiiniksi, että tulee lähes automaattisesti selkärangasta. Luulen, että se miksi itseni toteuttaminen fyysisesti on minulle luontaista, on lähtöisin hevosajoilta. Hevoset ja ratsastus olivat silloin niin suuri intohimo, että ei se tuntunut työnteolta. Niin se on nykyisin urheilun kanssa: en kovimpiakaan suorituksia tehdessäni lähes koskaan mieti aikaa, matkaa tai painoja, vaan keskityn niihin suuriin tunteisiin, joita urheilu minulle antaa. Niin ne parhaat juoksuennätyksenikin sain aikaiseksi.

Urheilu on minulle tapa käsitellä erilaisia asioita, iloja ja suruja, haasteita ja vastoinkäymisiä sekä onnistumisen kokemuksia. Urheilu antaa minulle voimaa ja energiaa myös muihin elämän osa-alueisiin. Sen tuomat onnistumisen kokemukset myös auttavat minua uskomaan enemmän itseeni ja omiin kykyihini.

Toki haluan edelleen kehittää itseäni ja kehittyä niin voimaharjoittelun saralla kuin uinnissakin, mutta tuloksia enemmän minua kiinnostaa se kaikki, mitä urheilun aikana, sitä ennen ja sen jälkeen tapahtuu pään sisällä. Ihminen pystyy todella yllättäviinkin suorituksiin, jos oikeasti niin päättää. Mutta ilman tarvittavaa mielen voimaa voi hyvä suoritus jäädä vain hyväksi, tahdonvoiman avulla puolestaan jopa erinomaiseksi. Mentaalipuolen lisäksi nimenomaan urheilun aiheuttamat fysiologiset vasteet ja fyysinen kehitys ovat urheilussa itselläni motivoivia tekijöitä. On hauskaa seurata, miten kroppa reagoi erilaisiin suorituksiin ja miten niistä palautuu. Tänäpäivänä yhä enemmän minua kiinnostaa näiden kaikkien yhdistelmä; se miten paljon mieli ja keho toimiikaan jatkuvasti yhteistyössä, vaikka sitä ei aina itse tiedostaisikaan. Ainoastaan yhtä motivoivaa tekijää on kuitenkin vaikea keksiä, koska urheilu on itselläni niin laaja-alainen käsite, että luulen sen mukanaan tuoman kokonaisvaltaisen elämäntyylin olevan sellainen, joka itsessään jo motivoi ja kannustaa minua jatkuvasti kehittämään ja haastamaan itseäni.

IMG_20180612_135854_198

Kuitenkaan urheilu ei ole minulle(kaan) ollut aina mieluista: siitä tytöstä, jota 14-15 –vuotiaana urheilu eikä varsinkaan koululiikunta kiinnostanut, kasvoi vuosien mittaan intohimoinen urheilija. Tämän vuoksi haluankin valmentajana painottaa sitä, että uskon kaikkien ihmisten pystyvän löytämään sen saman kipinän. Ei se yhdestä kerrasta välttämättä tule, ja fyysisen kunnon kehittämisen eteen täytyy tehdä töitä. Sen kuitenkin tiedän, että itsensä kehittäminen, haasteiden kohtaaminen ja itsensä ylittäminen on erittäin palkitsevaa. Jälkikäteen voi olla oikeasti kiitollinen itselle. Vaikka taustalla olisikin kuinka hyvä valmentaja tahansa, kannustavat tukijoukot ja ihailtava huoltotiimi, kukaan muu ei tee varsinaista työtä fyysisen kuntosi eteen kuin sinä itse.

 

Siitä, miten tällä hetkellä itse treenaan, kerron toisella kertaa enemmän.

P.s. Pahoittelut huonosta kuvien laadusta, kuvat 1-4 arkistojen kätköistä, joten laatu sen mukaista. 😃

Psyykkinen valmennus harjoittelun tukena

Varmaan moni meistä on ollut siinä tilanteessa, että tavoittelee jotakin asiaa ja tekee kovasti töitä unelmansa eteen. Päivä toisensa jälkeen harjoittelee ja antaa itsestään kaiken. Motivaatio tekemiseen voi kuitenkin pikkuhiljaa hiipua tai tulla äkillisesti täysi stoppi tekemiselle. Miksi teen tätä? Mitä oikeastaan edes tavoittelen? Ovatko tavoitteet edes omiani vai valmentajani tai pomoni suusta tulleita? Usein törmätään siihen, että menestyneidenkin urheilijoiden kohdalla ollaan tilanteessa, jossa harjoittelusta ja kovasta työstä puuttuu se kaiken ydin – suoritat tehtäviä eteenpäin, mutta mielesi ei olekaan hommassa mukana. Ajatteletko mitä teet vaan teetkö vaan? Tiettyyn rajaan asti ihminen voi vain suorittaa tekemisiään, mutta jos oikeasti haluaa menestyä tai saavuttaa jotain suurenmoista, tulee asioita tiedostaa myös psyykkisellä tasolla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mitä on mentaalivalmennus?

Mentaalivalmennus eli psyykkinen valmennus on toimintaa, jossa urheilupsykologiaa hyödyntäen pyritään tukemaan henkilön psyykkistä hyvinvointia ja persoonallisuuden kehitystä sekä opettamaan psyykkisiä taitoja ja parantamaan suorituskykyä. Sitä voidaan harjoitella joko kokonaan erillisinä harjoituksina tai muiden treenien yhteydessä. Psyykkisessä valmennuksessa otetaan henkilön kokonaisvaltainen elämäntilanne huomioon, ja pyritään liittämään urheilu muuhun elämään luontevasti, oli kyseessä sitten aloitteleva liikkuja tai kilpaurheilija. Psyykkisen valmennuksen erilaisia menetelmiä ovat tietoisen läsnäolon, keskittymisen, vuorovaikutuksen, tavoitteenasettelun, stressinhallinnan sekä vireystilan säätelyn harjoitukset. Mentaalivalmennusta voidaan toteuttaa samanaikaisesti kokonaiselle urheilujoukkueelle, mutta parhaan henkilökohtaisen tuloksen (varsinkin yksilölajeissa) saa aina yksilöllisesti toteutetusta valmennuksesta.

Psyykkisellä valmennuksella pyritään siis ohjaamaan urheilijan / kuntoilijan ajatuksia niin, että tekeminen olisi entistä mieluisampaa ja tavoiteorientoituneempaa. Valmennuksessa pyritään vahvistamaan urheilijan sisäistä motivaatiota ja ruokkimaan positiivista itsepuhelua. Psyykkisellä valmennuksella tavoitteena onkin siis saada kaikelle tekemiselle merkitys – ja nimenomaan urheilijalle itselleen, ei vain valmentajalle.

Psyykkistä valmennusta hyödyntävät tekemisessään eniten juuri valmentajat, urheilijat, opettajat ja tutkijat. Tässä kohtaa onkin hyvä erotella kaksi asiaa: alalla toimivat laillistetut psykologit ja psykoterapeutit ovat eri asia. Hekin voivat käyttää samoja menetelmiä psyykkisen valmennuksen toteuttamisessa, mutta siinä missä esimerkiksi urheiluvalmentajat pyrkivät lisäämään itsearvostusta ja positiivisin keinoin parantamaan suorituskykyä, nämä psykologian ammattihenkilöt tarttuvat erinäisten ongelmien hoitoon. Urheilijan merkittäviä psyykkisiä ongelmia voivat olla esimerkiksi kilpailujännitys, ahdistuneisuus, itsetunto-ongelmat ja syömishäiriöt. Vastaavanlaiset tilanteet ovat aina niitä, joissa mentaalivalmentajan tietotaito ei useinkaan riitä, ja yksilön hyvinvoinnin kannalta parasta apua saa aina ammattihenkilöltä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Miten itse hyödynnän psyykkisen valmennuksen keinoja valmennettavieni kanssa?

Painotan itse kaikissa valmennuksissani kehon ja mielen yhteyden tärkeyttä. Jotta toiminta olisi aidosti kokonaisvaltaista, tulee henkilön muu elämäntilanne huomioida – ja niin, että henkilö ymmärtää myös itse oman elämänsä realiteetit ja mahdollisuudet. Kaikki lähtee henkilön tavoitteesta ja sitä kautta osatavoitteiden laatimisesta. Näin hommassa pysyy yllä se punainen lanka. Tavoitteiden on oltava motivoivia ja nimenomaan yksilölähtöisiä – toisen henkilön laatima tavoite ei useinkaan innosta pitkäjänteiseen toimintaan. Tavoitteiden ja osatavoitteiden laatimisen jälkeen tiedetään mitä ollaan tekemässä. Vielä pitää tietää miten tehdään. Nyt voidaankin siis etsiä sopivat keinot ja menetelmät. Yksilöstä ja tavoitteista riippuen nämä voivat olla hyvinkin erilaisia. Joku haluaa parantaa suorituskykyään, joku haluaa juosta maratonin, joku haluaa laihduttaa, joku parantaa keskittymistään suoritustilanteissa. Jollekin siis sopii erilaiset keskittymis- ja tarkkaavaisuusharjoitukset, toiselle rentoutusharjoitukset, joku tarvitsee kilpailutilannetta ajatellen vireystilan säätelyn harjoittelua ja toinen oman kehotietoisuuden ja hyväksyvän läsnäolon harjoittelua. Kaikki psyykkinen harjoittelu lähtee kuitenkin omien ajatusten tiedostamisen kautta – ajattelua voi itse ohjata, jonka seurauksena myös toiminta muuttuu. Ajattelun ohjaaminen ja häiriötekijöiden sulkeminen ei kuitenkaan aina ole helppoa, ja niin kuin muussakin harjoittelussa, myös psyykkisten taitojen opettelussa voi tulla takapakkia. Tämän vuoksi taitoja on hyvä harjoitella ja ylläpitää. Ruokkien omaa sisäistä motivaatiota, toimintaa ohjaavat arvot selkiytyvät, ja tekemisestä tulee entistä mieluisampaa. Usein sanotaankin, että jos jotain oikein kovasti toivot, niin myös saat sen.

Esimerkkinä monelle tuttu ilmiö: treenaat vähän sinnepäin muutaman kerran viikossa, et oikein tiedä mitä teet eivätkä tavoitteetkaan ole kovin selkeät. Treenaat vain, koska ”niin kuuluu tehdä”, mutta varsinainen sisäinen motivaatio ja koko homman punainen lanka puuttuu. Suunnitelmallisen ja yksilöllisen harjoitusohjelman lisäksi psyykkisestä harjoittelusta voi olla huomattavaakin hyötyä: jos tuntuu, että ajatukset harhailevat liiaksi ympäristöön tai muihin häiriötekijöihin, aikaa kuluu, eikä harjoittelu tuota haluttua tulosta, voi tavoitteiden selkeyttämisestä, omien ajatusten tiedostamisesta ja keskittymisharjoituksista olla huomattavaa hyötyä.

Ajattele ensin mitä teet – tee sitten. Jos tekemisessä tulee vastoinkäymisiä, tiedosta ne ja tiedosta myös omat ajatuksesi. Negaatioiden sijaan mieti mahdollisuuksia. Jos toinen ovi sulkeutuu, toinen aukeaa.

Laadukas urheiluvalmennus – tie menestykseen

Mihin asioihin haluan itse erityisesti valmennuksissani painottaa? Millainen valmentaja pyrin olemaan? Mitä haluan opettaa valmennettavilleni?

Maarit-07114

Urheilu on ollut jo kymmenen vuoden ajan suurin intohimon kohteeni. Minulta on usein kysytty, mikä saa minut treenaamaan aina päivittäin ja miksi rakastan urheilua niin paljon. Sitä on oikeastaan vaikea selittää. Alkuun syttyi pieni kipinä, ja siitä seurasikin valtava roihu. Olen jo pitkään miettinyt, miten saisin siirrettyä motivaatiota muille ihmisille ja kannustettua ihmisiä liikkumaan enemmän, paremmin ja tavoitteellisemmin. Tiedän nimittäin, että pelkästään oman esimerkin näyttäminen ei välttämättä aina vie pitkälle, vaikka saattaa toki vaikuttaa hetkellisesti ihmisten liikuntatottumuksiin.

Jo pitkään ennen kuin aloin itse suunnitella valmennuksiani, mietin, millainen valmentaja haluaisin itse olla. Oikeastaan ensimmäisen kerran pohdin asiaa ollessani nyrkkeilyohjaajakoulutuksessa kuusi ja puoli vuotta sitten. Olen itse ollut mukana kilpatasolla sekä nyrkkeily- että juoksuvalmennuksessa, ja havahtunut useamman kerran siihen, että valmennus on ollut jollain tapaa puutteellista. Tarkoituksenani ei ole millään tapaa mollata entisiä valmentajiani tai nostaa itseäni jalustalle, vaan nimenomaa pohtia niitä valmennukseen liittyviä ikuisuuskysymyksiä, jotka itse koen merkittävän tärkeiksi. Vahvan koulutuksen ja omakohtaisen pitkän urheilutaustan takia uskon pystyväni päivä päivältä olla lähempänä juuri sen tyyppistä valmennusideologiaa ja sen toteuttamista, jota itse suuresti ihailen. Mistä tämä ideologia koostuu? Nostin esiin neljä kohtaa, jotka koen itse tärkeimmiksi seikoiksi urheiluvalmennuksessa.

Yksilöllisyys

Mielestäni kaikkien tavoitteellisten yksilölajien urheiluvalmennusten ydin pitäisi nimenomaan lähteä yksilöstä itsestään, hänen tavoitteistaan ja motiiveistaan eli urheilijasta. Yksilölliset erityiskysymykset huomioiden pystytään saamaan huomattavasti enemmän kehitystä aikaan, kun osataan miettiä, millä keinoin tavoitteisiin päästäisiin parhaiten. Täytyy osata ottaa huomioon urheilijan muu elämäntilanne, ravitsemukselliset tekijät, terveydentila, mahdollinen sosiaalinen paine ja lajin mukaiset erityishuomiot. Eli samaa harjoitusohjelmaa en lähtisi koskaan antamaan kahdelle erilaiselle urheilijalle, vaikka tavoite olisikin sama. Kaikki lähtee alkutilanteen ja kehon toiminnan kartoituksesta, jonka avulla voidaan varmistaa paitsi harjoittelun turvallisuus, myös sen mielekkyys urheilijalle.

Aloittelevan harjoittelijan kohdalla yksilöllisyyden huomioiminen voi tarkoittaa pidempää keskustelua harjoittelun tavoitteista, tutustumista eri lajeihin ja kehon liikkeiden ja liikkumisen tarkempaa analysointia, etenkin kun liikuntaa lisätään päivittäiseen elämään. Jos kipinä liikuntaan ei ole vielä täysin syttynyt, voi uusien lajien kokeileminen auttaa. Kaikki harjoitteet tai lajit eivät sovi nimittäin kaikille – tärkeintä on tehdä sitä mistä tykkää.

Maarit-07483

Kokonaisvaltainen harjoitusohjelma (monipuolisuus, oheisharjoitteet, tekniikka…)

Vaikka kyseessä olisikin tietyn yksilölajin edustaja, tulee harjoitusohjelman sisältää monipuolisesti kehoa harjoittavaa treeniä. Pelkällä lajinomaisella harjoittelulla ilman tarvittavaa oheisharjoittelua voi olla suurikin vammautumisriski lajista riippuen, joten on aina ensiarvoisen tärkeää, että lajia tukevaa ja sitä hyödyttävää oheisharjoittelua osataan sisällyttää harjoitusohjelmaan. Kokonaisvaltainen harjoitusohjelma sisältää myös tekniikkaharjoittelua ja kevyempää harjoittelua. Kun tavoitteet ovat selkeät, niitä kohti on helpompi edetä. Vaikka harjoitusohjelma onkin kokonaisvaltainen ja monipuolinen, se ei estä lajikohtaista kovaa harjoittelua ja tavoitteiden saavuttamista tai ns. syö voimia lajikohtaisista treeneistä, vaan pikemminkin tukee niitä. Kokonaisvaltaisella ohjelmalla pyritään parantamaan kehon hallintaa, lisäämään lajikohtaisia ominaisuuksia ja vähentämään vammautumisriskiä.

Fysiologisten toimintojen seuranta kehityksen seurannan ohessa

Kun on selkeät tavoitteet, on myös helpompi seurata edistymistä. Tavoitteiden tulisi aina lähteä urheilijasta itsestään – ei valmentajan tai läheisten painostuksesta. Selkeä tavoite myös ruokkii motivaatiota ja antaa lisäarvoa harjoittelulle. Mitä kovemmalla tasolla harjoitellaan, haluan nostaa esille, kuinka tärkeää on kehityksen seurannan ohella fysiologisten toimintojen seuranta. Tähän valitettavan usein monen valmentajan tietotaito loppuu. Ihmetellään, miksi kehitystä ja tuloksia ei tule, vaikka harjoittelumääriä lisättäisiinkin. Tässä kohtaa täytyy aina muistaa, että urheilija on myös ihminen – erinäisten aineenvaihdunnallisten, hermostollisten ja hormonaalisten ongelmien riski kasvaa, mitä kovempaa ja mitä enemmän määrällisesti harjoitellaan. Tai vaihtoehtoisesti, jos aloitteleva liikkuja aloittaa äkillisesti rankan harjoitusohjelman, ovat riskit myös verrattaen samalla tasolla. Painotankin valmennuksessani olevia opettelemaan oman kehon kuuntelua. Harjoittelun jälkeiset lihaskivut ja ajoittainen väsymys kuuluvat elämään, mutta mikäli oireita alkaa tulla yhtään enempi tai useammin, tulisi hälytyskellojen soida. Näistä asioista on hyvä keskustella kasvotusten valmennettavien kanssa, jotta kynnys informoida mahdollisista kehon toiminnan häiriöistä olisi pienempi. Valmentajan vastuulla on harjoitusohjelman mukauttaminen, harjoittelun kevennyksestä informointi ja tarvittaessa riittävästä lepojaksosta huolehtiminen, mikäli urheilija sairastuu tai kehon normaalit toiminnot häiriintyvät.

Hyviä keinoja fysiologisten toimintojen seurantaan ovat muun muassa ortostaattisen sykkeen mittaus, verikokeissa käyminen, unen seuranta ja naisurheilijoilla kuukautisten seuranta.Maarit-07124 (1)

Ravitsemus & urheilupsykologia vahvana osana kokonaisvaltaista valmennusta

Kun puhutaan kokonaisvaltaisesta valmennuksesta, tulisi harjoitusohjelman sisältää paitsi monipuolista fyysistä harjoittelua, myös psyykkisten taitojen harjoittelua. Erityisesti kilpailutilanteet ja urheilusuoritukset, joissa ihminen ylittää itsensä, ovat psyykkisesti haastavia ja kuormittavia. Näihin pystytään kuitenkin valmistautumaan ja psyykkisiä taitoja voi kehittää mentaaliharjoittelun avulla. Tämän koenkin omana vahvuutenani valmentajana. Olen erityisesti syventynyt mentaaliharjoittelun maailmaan ja käyttänyt sitä itse jo vuosia harjoittelun tukena. Yksinkertaiset, vaikka kotisohvalla tehtävät, harjoitteet tuovat paljon lisää potkua suoritukseen ja auttavat erityisesti keskittymään tiukoissakin tilanteissa. Parhaan mahdollisen avun mentaaliharjoittelusta saa, kun psyykkisiä harjoitteita sisällytetään viikoittaisiin treeneihin, niin että keho ja mieli oppivat toimimaan entistä paremmin yhteistyössä sekä treeneissä että kilpailutilanteissa.

Mentaaliharjoittelun, fysiologisten toimintojen seurannan ja muun kokonaisvaltaisen harjoittelun lisäksi erityisen tärkeää on riittävästä ja urheilijalle sopivasta ravinnosta huolehtiminen. Nykyisin erilaiset autoimmuunisairaudet ja suoliston ongelmat ovat lisääntyneet, ja sitä mukaa myös erityisruokavalioiden suosio on noussut. Yhtä lailla, kun samaa harjoitusohjelmaa en anna kahdelle erilaiselle urheilijalle, en myöskään suosi samanlaisten ravinto-/ruokavalio-ohjelmien antamista erilaisille yksilöille. On ensiarvoisen tärkeää kartoittaa yksilöllinen energiansaanti sekä huomioida ruokavaliosta mahdollisesti joidenkin ravintoaineiden liiallinen tai liian vähäinen saanti ja vasta sen jälkeen lähteä muokkaamaan yksilöllistä ravinto-ohjelmaa. En myöskään suosi liian tarkkoja ruokavalio-ohjeita niiden psyykkisen kuormittavuuden takia, vaan pikemminkin haluan ohjeistaa eritasoisia liikkujia löytämään itselleen sopivan ruokavalion niin, että ravintoa saadaan monipuolisesti ja riittävästi, eikä jokaista suupalaa tarvitse ns. kytätä. Vaikka urheilussa ruokavalio onkin suurena tekijänä sen toimiessa kehon polttoaineena, ei sitä tulisi nostaa liiallisen tarkkailun alle. Vaikka harjoiteltaisiinkin kovalla tasolla, urheilussa täytyy muistaa myös inhimillisyys – ei liian tarkkoja ohjeita tai rajoitteita, vaan itsensä ylittämistä ja suunnitelmallista (se punainen lanka!) treenaamista omaa kehoa kuunnellen.

Maarit-07538

Ideologiani ydin

Kaikissa valmennuksissa tähtäimenä on opettaa valmennettavaa/urheilijaa toimimaan mahdollisimman itsenäisesti. Valmentajana tavoittelen siis itseni tekemistä mahdollisimman tarpeettomaksi. Jotta urheilija pärjäisi itsenäisesti, täytyy olla riittävästi tietotaitoa harjoittelusta, tekniikaltaan oikeita suorituksia, sisäsyntyistä motivaatiota ja oman kehon tuntemusta. Toisille valmennettaville nämä asiat ovat helpompia havainnoida ja sisäistää, mutta joidenkin kanssa opetteluun menee pidempi aika. Vaikka valmentajana pyrinkin opettamaan valmennettaviani niin hyvin, että pärjäisivät itsenäisesti kohti tavoitteitaan, en kuitenkaan sulje pois säännöllisen valmennuksen tärkeyttä. Ajoittain on hyvä tarkastuttaa kehon liikkeet ja liikeradat sekä suoritustekniikat valvovan silmän alla. Lisäksi psykofyysisen kehityksen seuranta ulkopuolisen henkilön toimesta voi olla avain tavoitteiden saavuttamiseen ja itsensä ylittämiseen.

Uskon nimittäin siihen, että oikeanlaisessa valmennuksessa, kuka tahansa ihminen voi löytää sen pienen kipinän sisältään ja kipinästä voi seurata valtava roihu – palava intohimo liikuntaan ja urheiluun, jota ei edes itse tiennyt olevan olemassa.

 

Urheiluvalmennus on aihealue, josta voisin kirjoittaa vaikka kuinka paljon, mutta tässä tiivistettynä omia näkemyksiäni. Herääkö sinulle mieleen ajatuksia/kokemuksia urheiluvalmennuksesta? Laita kommenttia!

 

Kuvat: Mari Raahenmaa

Jotta unelmista tulisi totta

Onko sinulla joku villi unelma, jonka olet aina halunnut saavuttaa, mutta et ole koskaan uskaltanut?

Haluatko matkustaa maailman ympäri? Haluatko juosta maratonin? Haluatko kouluttautua uudelleen ja vaihtaa alaa? Haluatko voittaa oman lajisi mestaruuden? Haluatko löytää vierellesi elämänkumppanin? Haluatko oppia sisäistämään terveelliset elämäntavat niin, että ne sujuvat sinulta luontevasti ja opit nauttimaan liikkumisesta ja terveellisestä ruoasta?  Haluatko pudottaa painoa? Haluatko oppia uuden taidon – kävelemään käsillä, soittamaan pianoa tai puhumaan espanjaa?


Miksi et toteuttaisi unelmiasi?

Haastan nyt sinut, rakas lukijani, pieneen ajatusleikkiin. Kuvittele hetken aikaa, että sinun ei tarvitsisi miettiä asioiden taloudellisista puolta. Sinulla olisi kyllä tarpeeksi rahaa käytettävissä unelmiesi saavuttamiseen. Kuvittele, että ei tarvitsisi miettiä sosiaalista painetta. Sinun ei tarvitsisi uhrata ajatustasikaan sille, mitä muut sinusta, tekemisistäsi tai unelmistasi ajattelevat. Kuvittele, että mitään rajoitteita ei olisi. Kuvittele, että kaikki järjestelyt olisi hoidettu jo valmiiksi ja saavuttaisit suuren unelmasi.

Sulje silmäsi ja hengitä syvään. Nenän kautta sisään ja puhalla suun kautta rauhallisesti ulos. Olet saavuttanut unelmasi. Tunnustele, miltä se tuntuu. Eläydy siihen tunteeseen, minkä uskot kokevasi unelman saavuttamisen jälkeen. Käytä mielikuvitustasi, käytä aistejasi. Kiitä ja onnittele itseäsi! Minä tein sen.

Ajatusleikin jälkeen mieti niitä mahdollisuuksia, joita sinulla on elämässäsi ja jotka tukevat suurta unelmaasi. Jos mieleen tulee rajoitteita, pyri löytämään niille vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia. Älä anna ajatustesi lukkiutua rajoitteiden vuoksi.


Suunnitelma
Nyt, kun tiedät kuinka hienolta tuntuu saavuttaa suuri unelmasi, miksi et lähtisi tavoittelemaan sitä? Tässä muutama konkreettinen vinkkini, jolla pääset lähemmäs unelmiasi ihan tavallisen arjen keskellä.

1. Luo itsellesi konkreettinen tavoite. 

Esimerkkinä: Haluatko pudottaa painoa tai kiinteytyä? Luo konkreettinen tavoite, esimerkiksi kilomäärä tai kehonkoostumuksen muutos.

Eli luo unelmastasi tavoite, mitä oikeastaan haluat saavuttaa? Haluatko uuden auton? Millainen on unelmiesi auto? Mieti myös, miksi haluat saavuttaa tavoitteesi, mitä lisäarvoa se tuo elämällesi.


2. Muuta rutiineitasi ja ota ensimmäinen askel. 

Edellisessä ajatusleikissäsi kuvittelit, että olit saavuttanut unelmasi. Ota kuvitelma mukaan nyt arkipäivään. Miten eläisit, jos olisit 10kg hoikempi? Miten eläisit jos sinulla olisi koira? Miten eläisit, jos sinulla olisi juuri se oikea elämänkumppani vierelläsi?

Mieti arkeasi ja sitä, mitä muutoksia siihen tulisi tehdä, jotta pääset lähemmäksi unelmiasi. Pitäisikö sinun tienata enemmän rahaa unelmasi toteuttamiseen? Pyydä pomolta palkankorotusta, mieti voitko tehdä lisätöitä tai vaihtaa työpaikkaa. Jos haluat juosta maratonin, milloin järjestät aikaa harjoittelulle? Haasta itseäsi ja ota ensimmäinen askel. Muuta jotain rutiineissasi. Muutoksen ei tarvitse olla iso – itsessään se vie sinua jo kohti unelmaasi.

3. Hankkiudu samantyyppisten ihmisten seuraan tai hanki apua

Mene rohkeasti epämukavuusalueellesi ja tutustu uusiin ihmisiin! Helpoin kynnys on liittyä esimerkiksi facebookissa samantyylisten henkilöiden ryhmään tai hankkia nettivalmennus liikunnan lisäämisen tueksi. Henkilökohtasempaa apua saat kutienkin aina, kun heittäydyt tilanteeseen rohkeasti livenä. Kysy rohkeasti naapuriltasi, jolla on koira, miten hän tulee koiran kanssa toimeen. Haluat opiskella lääkäriksi. Onko lähipiirissäsi ketään henkilöä, joka toimisi lääkärinä? Tutustu häneen paremmin. Kysy rohkeasti personal traineriltä yksilöllistä valmennusohjelmaa, jonka avulla pääset mitä varmemmin tuloksiisi. 


4. Tee lopullinen suunnitelma, luo loput askeleet. 

Nyt olet päässyt jo alkuun unelman toteuttamisessa. Mieti unelmaasi kokonaisuutena, milloin haluat, että saavutat unelman? Pilko se sen jälkeen osiin. Laadi itsellesi välitavoitteet. Haluatko juosta maratonin? Milloin juokset sen? Milloin sinun tulisi pystyä juoksemaan 10km, 20km ja 30km? Haluatko matkustaa maailman ympäri ja tarvitset lisää rahaa siihen? Mihin aikaan mennessä olet kerännyt x määrän rahaa ja mihin aikaan toisen x määrän? Tee myös välitavoitteista konkreettiset askeleet itsellesi.

5. Palkitse itsesi

Jokaisen välitavoitteen saavutettuasi kiitä ja onnittele itseäsi. Taas lähempänä kohti suurta unelmaa. Palkinnon ei tarvitse olla erityisen suuri, kallis tai maata mullistava. Sen ei tarvitse olla materiaa, jos et halua. Palkitsisitko itsesi vaikka rentouttavalla hieronnalla kovan kuntoilujakson jälkeen?


6. Muista, että mikään tie ei ole tasainen

Muista, että niin unelmien tavoittelemisessa, kuin elämässä yleensäkin, vastaan tulee aina väistämättä pieniä ja suuriakin vastoinkäymisiä. Älä anna niiden lannistaa. Pysy positiivisena ja avoimena. Jos jokin asia muuttuu matkan aikana, niin se ei ole maailmanloppu. Löydät varmasti uuden vaihtoedon tai ratkaisun asiaan. Vastoinkäymiset kasvattavat ja vahvistavat, muista se. Vastoinkäymisten kohdalla muista kohta 3. Voit saada juuri tällä hetkellä korvaamatonta apua samanhenkisiltä ihmisiltä. Monet ovat varmasti painineet samantyyppisten asioiden parissa, joten kysy rohkeasti neuvoa. Kuuntele viisaampia ja ota oppia kokeneemmilta, mutta muista tehdä itse omat valintasi. Jaksa tehdä sitkeästi töitä unelmasi eteen – mikään ei tule ilmaiseksi.

7. Nauti matkastasi ja palauta mieleesi, miksi teet sitä

Pelkkä hampaat irvessä puurtaminen ei elämässä yleensäkään, eikä myöskään unelmien tavoittelemisessa, pidemmän päälle tee kenellekään hyvää. Pidä alitajunnassasi koko ajan mielessä unelmasi, mutta pidä siitä välillä myös lomaa. Rentoudu ja nauti siitä kaikesta, mikä elämässä on juuri tällä hetkellä hyvin. Jos unelman tavoitteleminen alkaa tuntua oudolta tai jopa ahdistavalta, mieti miksi teet sitä. Palaa kohtaan 1. ja mieti, mitä lisäarvoa unelmasi toteuttaminen tuo sinulle. Joskus pidempikin loma unelman tavoittelemisesta voi tehdä hyvää. Jos elämäntilanteeseesi on tullut äkillinen muutos, mieti eri asioiden painoarvoa, ja sitä mihin haluat siinä hetkessä keskittyä. Unelman tavoittelemiseen voi aina palata myöhemmin takaisin.


8. Olet saavuttanut unelmasi. 

Selvisit vastoinkäymisistä ja haasteista huolimatta. Olet vihdoinkin saavuttanut päämääräsi. Onnittele ja kiitä itseäsi. Minä tein sen, pystyn mihin vaan.


Haastan nyt sinut, rakas lukijani, miettimään omia unelmiasi, etenkin sitä yhtä suurta unelmaa. Mitä, jos voisit ihan oikeasti saavuttaa sen?

💚 Martsa