Laadukas urheiluvalmennus – tie menestykseen

Mihin asioihin haluan itse erityisesti valmennuksissani painottaa? Millainen valmentaja pyrin olemaan? Mitä haluan opettaa valmennettavilleni?

Maarit-07114

Urheilu on ollut jo kymmenen vuoden ajan suurin intohimon kohteeni. Minulta on usein kysytty, mikä saa minut treenaamaan aina päivittäin ja miksi rakastan urheilua niin paljon. Sitä on oikeastaan vaikea selittää. Alkuun syttyi pieni kipinä, ja siitä seurasikin valtava roihu. Olen jo pitkään miettinyt, miten saisin siirrettyä motivaatiota muille ihmisille ja kannustettua ihmisiä liikkumaan enemmän, paremmin ja tavoitteellisemmin. Tiedän nimittäin, että pelkästään oman esimerkin näyttäminen ei välttämättä aina vie pitkälle, vaikka saattaa toki vaikuttaa hetkellisesti ihmisten liikuntatottumuksiin.

Jo pitkään ennen kuin aloin itse suunnitella valmennuksiani, mietin, millainen valmentaja haluaisin itse olla. Oikeastaan ensimmäisen kerran pohdin asiaa ollessani nyrkkeilyohjaajakoulutuksessa kuusi ja puoli vuotta sitten. Olen itse ollut mukana kilpatasolla sekä nyrkkeily- että juoksuvalmennuksessa, ja havahtunut useamman kerran siihen, että valmennus on ollut jollain tapaa puutteellista. Tarkoituksenani ei ole millään tapaa mollata entisiä valmentajiani tai nostaa itseäni jalustalle, vaan nimenomaa pohtia niitä valmennukseen liittyviä ikuisuuskysymyksiä, jotka itse koen merkittävän tärkeiksi. Vahvan koulutuksen ja omakohtaisen pitkän urheilutaustan takia uskon pystyväni päivä päivältä olla lähempänä juuri sen tyyppistä valmennusideologiaa ja sen toteuttamista, jota itse suuresti ihailen. Mistä tämä ideologia koostuu? Nostin esiin neljä kohtaa, jotka koen itse tärkeimmiksi seikoiksi urheiluvalmennuksessa.

Yksilöllisyys

Mielestäni kaikkien tavoitteellisten yksilölajien urheiluvalmennusten ydin pitäisi nimenomaan lähteä yksilöstä itsestään, hänen tavoitteistaan ja motiiveistaan eli urheilijasta. Yksilölliset erityiskysymykset huomioiden pystytään saamaan huomattavasti enemmän kehitystä aikaan, kun osataan miettiä, millä keinoin tavoitteisiin päästäisiin parhaiten. Täytyy osata ottaa huomioon urheilijan muu elämäntilanne, ravitsemukselliset tekijät, terveydentila, mahdollinen sosiaalinen paine ja lajin mukaiset erityishuomiot. Eli samaa harjoitusohjelmaa en lähtisi koskaan antamaan kahdelle erilaiselle urheilijalle, vaikka tavoite olisikin sama. Kaikki lähtee alkutilanteen ja kehon toiminnan kartoituksesta, jonka avulla voidaan varmistaa paitsi harjoittelun turvallisuus, myös sen mielekkyys urheilijalle.

Aloittelevan harjoittelijan kohdalla yksilöllisyyden huomioiminen voi tarkoittaa pidempää keskustelua harjoittelun tavoitteista, tutustumista eri lajeihin ja kehon liikkeiden ja liikkumisen tarkempaa analysointia, etenkin kun liikuntaa lisätään päivittäiseen elämään. Jos kipinä liikuntaan ei ole vielä täysin syttynyt, voi uusien lajien kokeileminen auttaa. Kaikki harjoitteet tai lajit eivät sovi nimittäin kaikille – tärkeintä on tehdä sitä mistä tykkää.

Maarit-07483

Kokonaisvaltainen harjoitusohjelma (monipuolisuus, oheisharjoitteet, tekniikka…)

Vaikka kyseessä olisikin tietyn yksilölajin edustaja, tulee harjoitusohjelman sisältää monipuolisesti kehoa harjoittavaa treeniä. Pelkällä lajinomaisella harjoittelulla ilman tarvittavaa oheisharjoittelua voi olla suurikin vammautumisriski lajista riippuen, joten on aina ensiarvoisen tärkeää, että lajia tukevaa ja sitä hyödyttävää oheisharjoittelua osataan sisällyttää harjoitusohjelmaan. Kokonaisvaltainen harjoitusohjelma sisältää myös tekniikkaharjoittelua ja kevyempää harjoittelua. Kun tavoitteet ovat selkeät, niitä kohti on helpompi edetä. Vaikka harjoitusohjelma onkin kokonaisvaltainen ja monipuolinen, se ei estä lajikohtaista kovaa harjoittelua ja tavoitteiden saavuttamista tai ns. syö voimia lajikohtaisista treeneistä, vaan pikemminkin tukee niitä. Kokonaisvaltaisella ohjelmalla pyritään parantamaan kehon hallintaa, lisäämään lajikohtaisia ominaisuuksia ja vähentämään vammautumisriskiä.

Fysiologisten toimintojen seuranta kehityksen seurannan ohessa

Kun on selkeät tavoitteet, on myös helpompi seurata edistymistä. Tavoitteiden tulisi aina lähteä urheilijasta itsestään – ei valmentajan tai läheisten painostuksesta. Selkeä tavoite myös ruokkii motivaatiota ja antaa lisäarvoa harjoittelulle. Mitä kovemmalla tasolla harjoitellaan, haluan nostaa esille, kuinka tärkeää on kehityksen seurannan ohella fysiologisten toimintojen seuranta. Tähän valitettavan usein monen valmentajan tietotaito loppuu. Ihmetellään, miksi kehitystä ja tuloksia ei tule, vaikka harjoittelumääriä lisättäisiinkin. Tässä kohtaa täytyy aina muistaa, että urheilija on myös ihminen – erinäisten aineenvaihdunnallisten, hermostollisten ja hormonaalisten ongelmien riski kasvaa, mitä kovempaa ja mitä enemmän määrällisesti harjoitellaan. Tai vaihtoehtoisesti, jos aloitteleva liikkuja aloittaa äkillisesti rankan harjoitusohjelman, ovat riskit myös verrattaen samalla tasolla. Painotankin valmennuksessani olevia opettelemaan oman kehon kuuntelua. Harjoittelun jälkeiset lihaskivut ja ajoittainen väsymys kuuluvat elämään, mutta mikäli oireita alkaa tulla yhtään enempi tai useammin, tulisi hälytyskellojen soida. Näistä asioista on hyvä keskustella kasvotusten valmennettavien kanssa, jotta kynnys informoida mahdollisista kehon toiminnan häiriöistä olisi pienempi. Valmentajan vastuulla on harjoitusohjelman mukauttaminen, harjoittelun kevennyksestä informointi ja tarvittaessa riittävästä lepojaksosta huolehtiminen, mikäli urheilija sairastuu tai kehon normaalit toiminnot häiriintyvät.

Hyviä keinoja fysiologisten toimintojen seurantaan ovat muun muassa ortostaattisen sykkeen mittaus, verikokeissa käyminen, unen seuranta ja naisurheilijoilla kuukautisten seuranta.Maarit-07124 (1)

Ravitsemus & urheilupsykologia vahvana osana kokonaisvaltaista valmennusta

Kun puhutaan kokonaisvaltaisesta valmennuksesta, tulisi harjoitusohjelman sisältää paitsi monipuolista fyysistä harjoittelua, myös psyykkisten taitojen harjoittelua. Erityisesti kilpailutilanteet ja urheilusuoritukset, joissa ihminen ylittää itsensä, ovat psyykkisesti haastavia ja kuormittavia. Näihin pystytään kuitenkin valmistautumaan ja psyykkisiä taitoja voi kehittää mentaaliharjoittelun avulla. Tämän koenkin omana vahvuutenani valmentajana. Olen erityisesti syventynyt mentaaliharjoittelun maailmaan ja käyttänyt sitä itse jo vuosia harjoittelun tukena. Yksinkertaiset, vaikka kotisohvalla tehtävät, harjoitteet tuovat paljon lisää potkua suoritukseen ja auttavat erityisesti keskittymään tiukoissakin tilanteissa. Parhaan mahdollisen avun mentaaliharjoittelusta saa, kun psyykkisiä harjoitteita sisällytetään viikoittaisiin treeneihin, niin että keho ja mieli oppivat toimimaan entistä paremmin yhteistyössä sekä treeneissä että kilpailutilanteissa.

Mentaaliharjoittelun, fysiologisten toimintojen seurannan ja muun kokonaisvaltaisen harjoittelun lisäksi erityisen tärkeää on riittävästä ja urheilijalle sopivasta ravinnosta huolehtiminen. Nykyisin erilaiset autoimmuunisairaudet ja suoliston ongelmat ovat lisääntyneet, ja sitä mukaa myös erityisruokavalioiden suosio on noussut. Yhtä lailla, kun samaa harjoitusohjelmaa en anna kahdelle erilaiselle urheilijalle, en myöskään suosi samanlaisten ravinto-/ruokavalio-ohjelmien antamista erilaisille yksilöille. On ensiarvoisen tärkeää kartoittaa yksilöllinen energiansaanti sekä huomioida ruokavaliosta mahdollisesti joidenkin ravintoaineiden liiallinen tai liian vähäinen saanti ja vasta sen jälkeen lähteä muokkaamaan yksilöllistä ravinto-ohjelmaa. En myöskään suosi liian tarkkoja ruokavalio-ohjeita niiden psyykkisen kuormittavuuden takia, vaan pikemminkin haluan ohjeistaa eritasoisia liikkujia löytämään itselleen sopivan ruokavalion niin, että ravintoa saadaan monipuolisesti ja riittävästi, eikä jokaista suupalaa tarvitse ns. kytätä. Vaikka urheilussa ruokavalio onkin suurena tekijänä sen toimiessa kehon polttoaineena, ei sitä tulisi nostaa liiallisen tarkkailun alle. Vaikka harjoiteltaisiinkin kovalla tasolla, urheilussa täytyy muistaa myös inhimillisyys – ei liian tarkkoja ohjeita tai rajoitteita, vaan itsensä ylittämistä ja suunnitelmallista (se punainen lanka!) treenaamista omaa kehoa kuunnellen.

Maarit-07538

Ideologiani ydin

Kaikissa valmennuksissa tähtäimenä on opettaa valmennettavaa/urheilijaa toimimaan mahdollisimman itsenäisesti. Valmentajana tavoittelen siis itseni tekemistä mahdollisimman tarpeettomaksi. Jotta urheilija pärjäisi itsenäisesti, täytyy olla riittävästi tietotaitoa harjoittelusta, tekniikaltaan oikeita suorituksia, sisäsyntyistä motivaatiota ja oman kehon tuntemusta. Toisille valmennettaville nämä asiat ovat helpompia havainnoida ja sisäistää, mutta joidenkin kanssa opetteluun menee pidempi aika. Vaikka valmentajana pyrinkin opettamaan valmennettaviani niin hyvin, että pärjäisivät itsenäisesti kohti tavoitteitaan, en kuitenkaan sulje pois säännöllisen valmennuksen tärkeyttä. Ajoittain on hyvä tarkastuttaa kehon liikkeet ja liikeradat sekä suoritustekniikat valvovan silmän alla. Lisäksi psykofyysisen kehityksen seuranta ulkopuolisen henkilön toimesta voi olla avain tavoitteiden saavuttamiseen ja itsensä ylittämiseen.

Uskon nimittäin siihen, että oikeanlaisessa valmennuksessa, kuka tahansa ihminen voi löytää sen pienen kipinän sisältään ja kipinästä voi seurata valtava roihu – palava intohimo liikuntaan ja urheiluun, jota ei edes itse tiennyt olevan olemassa.

 

Urheiluvalmennus on aihealue, josta voisin kirjoittaa vaikka kuinka paljon, mutta tässä tiivistettynä omia näkemyksiäni. Herääkö sinulle mieleen ajatuksia/kokemuksia urheiluvalmennuksesta? Laita kommenttia!

 

Kuvat: Mari Raahenmaa

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s