Etsitään urheilijaa/aktiivitreenaajaa yhteistyöprojektiin!

Nyt on loistava mahdollisuus päästä ammattitaitoiseen valmennukseen -80% hinnalla!! 💪OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Etsitään yhtä yksilölajin aktiivi-/(kilpa)urheilijaa 1-2kk kestävään yhteistyöprojektiin. Iällä, sukupuolella, lajilla tai tasolla ei ole merkitystä!

Mikäli täytät seuraavat kriteerit, olet juuri etsimämme henkilö:

  • Vähintään 16-vuotias (alle 18v. huoltajan suostumus)
  • Treenaat jotain yksilölajia tavoitteellisesti (ei tarvitse kilpailla). Ei haittaa, vaikka tavoitteesi eivät olisi tällä hetkellä kovin selkeät. Myöskään tämänhetkisellä tasolla ei ole merkitystä. Pääasia, että sinulla on motivaatiota harjoitella myös itsenäisesti ja haluat intohimoisesti kehittyä.
  • Et ole tällä hetkellä toisessa intensiivivalmennuksessa.
  • Olet valmis sitoutumaan valmennukseen 1-2kk:n ajan, ohjattuun harjoitteluun kerran viikossa ja itsenäisiin harjoitteisiin tasosta ja tavoitteista riippuen 3-5 kertaa viikossa.
  • Olet valmis mittaamaan suorituksiasi ja kehitystäsi lajikohtaisesti.
  • Sinulla ei ole todettu vakavaa psyykkistä sairautta.

Mitä hyödyt valmennuksesta?

  • Saat ammattilaisen tekemän yksilöllisen, tavoitteitasi tukevan ja kokonaisvaltaisen harjoitusohjelman sekä ohjatut harjoittelukerrat
  • Kehityksen seuranta ja tulosten analysointi ammattilaisen toimesta
  • Erinomaiset eväät harjoitteluun projektin päätyttyä
  • Koko paketti -80% alennuksella eli hintaan 99€!!
  • Mahdollista jatkaa valmennusta projektin päätyttyä alennetulla hinnalla.

Lisätietoa:

  • Valmennuksessa keskitytään pääosin omaa lajiasi tukevaan oheisharjoitteluun ja mentaaliharjoitteluun. Tarvittaessa saat vinkkejä myös lajikohtaiseen harjoitteluun ja ravitsemukseen.
  • Projektiin sitoutuessa suostut siihen, että harjoittelustasi ja kehittymisestäsi julkaistaan asia-artikkeleita Urheiluvalmennus M. Halonen -internetsivuilla. Nämä artikkelit linkitetään myös sosiaaliseen mediaan (Facebook, Instagram).
  • Artikkelien oheen julkaistaan myös kuvamateriaalia harjoittelustasi. Kuvat voidaan valita yhdessä ennen julkaisua. Henkilöllisyyttäsi ei tuoda julki missään vaiheessa ellet itse halua.

Yhteistyöprojekti on tarkoitus aloittaa viikolla 27. Sitä ennen tapaaminen, jossa sovitaan tarkemmin projektista.

Kiinnostuitko? Vastaavaa tilaisuutta ei tule toista, ja vain yksi voi päästä projektiin mukaan, joten ota heti yhteyttä!

Lisätietoa sähköpostitse: urheiluvalmennusmh@gmail.com

Millainen on hyvä valmentaja?

Viime kirjoituksessa tuli pohdittua mitä asioita olen itse oman harjoittelu-urani aikana oppinut ja omaksunut vasta ääripäitä kokeiltuani. Suurimpana tekijänä omalle toiminnalleni kovimpina treeniaikoina olivat palava intohimo urheiluun, tietämättömyys asioista sekä esimerkin puuttuminen. Vaikka olenkin ollut aina halukas oppimaan uutta ja etsinyt innoissani tietoa urheilusta, vie kokonaisuuden hahmottaminen aikaa ja useita satoja tunteja opiskelua. Pelkästään itsenäisesti lukemalla kaiken oppiminen on todella haastavaa, ja sen takia valmentajan rooli onkin tavoitteellisessa urheilussa todella tärkeä.

Edellisen kirjoituksen tavoin tuli pohdittua mielessä kaikkia niitä epäkohtia valmennuksessa, joihin olen itse harjoittelu-urani aikana törmännyt. Sen sijaan, että listaisin muiden valmentajien tekemiä virheitä ylös, kokosin listan niistä asioista, joihin haluan itse valmentajana ensisijaisesti panostaa ja joita itse urheiluvalmennuksessa arvostan. Teksti painottuu erityisesti yksilölajien (kilpa)urheilijoihin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tietotaito

Ollakseen hyvä urheiluvalmentaja, täytyy tietää mitä tekee. Valmentajalla täytyy olla lajikohtaisten ominaisuuksien ja erityispiirteiden tietämystä. Mitä pidemmälle tasolle urheilijoita valmennetaan, tulisi valmentajalla olla tietoa ihmisanatomiasta ja -fysiologiasta. Valmentajan täytyy nimittäin kyetä selittämään valmennettaville, mitä elimistössä tapahtuu kovan treenin aikana ja sen jälkeen sekä mitä palautuminen tarkoittaa ja miten sitä voidaan edesauttaa. Lajikohtaisten ominaisuuksien ja anatomian tietämyksen yhdistelmällä voidaan saada aikaan paljon enemmän kehitystä, kun osataan vielä soveltaa tietoa yksilötasolla. Edellä mainitun osaamisen lisäksi valmentajalle tulisi mielestäni olla pedagogista koulutusta ja osaamista. Valmentajan tulee ottaa huomioon, minkä ikäryhmän urheilijoita valmentaa ja selvittää kyseiseen ikäryhmään liittyviä erityispiirteitä – sekä psyykkisiä että fyysisiä. Eli kiteytettynä: valmentajan tulee tietää mitä tekee ja MITEN sen tekee.

Kokemus

Mielestäni tässä kohdassa ollaan nimenomaa asian ytimessä. Jos haluaa opettaa muita ihmisiä johonkin, täytyy itsellä olla siitä kokemusta. Valmentajan tulee olla itse kokenut urheilija, jos haluaa opettaa muita. Kokemuksen kautta syntyy näkemystä muun muassa siitä, millaista on viedä kehoa äärirajoille ja miten paljon psyyke vaikuttaa kokonaisuuteen. Pelkästään subjektiivinen kokemus ja itsensä toteuttaminen urheilijana ei kuitenkaan tarkoita automaattisesti sitä, että pystyisi kehittävästi opettaa taitoa muille. Tämän vuoksi painotankin ensimmäistä kohtaa; yhdistämällä opittua tietoa, pedagogiikkaa ja kokemuksellisuutta, voidaan päästä jo todella pitkälle ajatellen yksilöllistä urheiluvalmennusta.

Negaatiot vs. kannustus

Tähän olen itse törmännyt useamman kerran urheiluvalmennuskulttuurissa. On varmaan enemmän sääntö kuin poikkeus, että osataan suorituksen jälkeen kertoa ensimmäisenä, mitä virheitä urheilija teki. Pidemässä juoksussa tämävoi kuitenkin kostautua; jos aina ensimmäisenä urheilija kuulee suorituksen jälkeen, mitä virheitä teki, alkaa hän alitajuntaisesti jo suoritusta tehdessään miettiä virheitään. Tämä puolestaan johtaa siihen, että hermo-lihasjärjestelmään tallentuu negaatioiden korostaminen ja virheet automatisoituu. Eli virheiden korostaminen voi suorassa yhteydessä johtaa virheiden tekemiseen. Sen sijaan, jos ensimmäisenä urheilijalle kerrotaan kannustuksena, mitä hyvää suorituksessa oli, asia toimii päinvastoin. Toki kehityksen kannalta virheet tulee ottaa huomioon ja puheeksi, mutta ei ensimmäisenä suorituksen jälkeen. Virheet tulee osata kertoa rakentavassa mielessä ja niin, että antaa urheilijalle mahdollisuuden kehittää heikkouksiaan.

p6089993.jpg

Valmennettavan heikkoudet ja vahvuudet

Hyvä valmentaja tuntee omat urheilijansa. Tunteakseen valmennettavansa, on valmentajalla oltava aikaa keskustella urheilijoiden kanssa. Tulee tietää, mitkä ovat valmennettavan heikkoudet ja vahvuudet sekä mitä mieltä urheilija itse on ominaisuuksistaan.

Ruokavalio-ohjeistus

Jos haluaa olla oikeasti hyvä urheiluvalmentaja, tulee olla tietoa myös ravitsemuksesta. Tavoitteellisesti urheilevan kasvavan nuoren energiankulutus voi yksilöstä vaihdellen olla jopa 5000kcal vuorokaudessa. Sillä, mistä energian ottaa ja millä syklityksellä, on suoritusten kannalta merkitystä. Valmentajan tulisi mielestäni tietää tai ainakin tilanteen tullen ottaa selvää myös erityisruokavalioista sekä urheiluravitsemuksen erityispiirteistä. Kaikessa urheiluvalmennukseen liittyvässä valmentajan tulisi ennen kaikkea kannustaa urheilijoita syömään ja ottamaan myös itse tietoa ravitsemuksesta, jotta kehon toiminta olisi optimaalista paitsi suoritusten, myös palautumisen ja urheilu-uran jälkeisen elämän kannalta.

Suunnitelmallisuus

Paitsi, että hyvä valmentaja osaa laatia järkevän harjoitusohjelman, tulee hänen kyetä myös muuttamaan sitä tarpeen mukaan. Varsinkin kilpatasolla tulee valmentajan huolehtia eri kausien jaksotuksesta sekä niiden sisällöstä. Tulee miettiä, suunnitella ja selittää urheilijalle, mihin painotetaan kilpailukaudella ja mihin peruskuntokaudella. Valmentajan tulee pitää huolta, että harjoitusohjelma mahdollistaa superkompensaation tapahtumisen ja sitä kautta progressiivisuuden. Myös palautumisesta ja ns.ylimenokauden sisällyttämisestä vuosiohjelmaan on pidettävä huolta. Yhtä lailla kuin urheilijakin, valmennusohjelma elää. Jos tulee sairastumisia tai loukkaantumisia, täytyy suunnitelmaa osata muuttaa, eikä pitää kynsin hampain kiinni vanhasta ohjelmasta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Selkeät tavoitteet

Jotta voisi tehdä hyvän suunnitelman, täytyy koko hommassa olla punainen lanka. Tässä yhteydessä se on tavoite. Mitä harjoittelulla tavoitellaan? Tavoite voi olla lähtöisin alunperin urheilijasta itsestään, tai yhdessä valmentajan kanssa laadittu, mutta täytyy pitää huolta, että molemmilla on sama tavoite. Taas mitä pidemmälle kilpaurheiluun mennään ja mitä tavoitteelisempaa harjoittelu on, pelkkä yksi tavoite ei usein riitä, vaan tulee olla osatavoitteita. Hommaa tehdään askel askeleelta.

Kuuntelee ja keskustelee

Parhaassa mahdollisessa tilanteessa urheilijan ja valmentajan välinen yhteistyö on niin saumatonta, että kaikesta voidaan keskustella. Urheilija uskaltaa sanoa, jos olo on niin vetämätön, että harjoittelu ei sillä hetkellä kannata. 

Vastavuoroisesti on myös tärkeää, että valmentaja osaa ottaa palautetta vastaan valmennettavilta. Hyvässä valmennussuhteessa vuorovaikutus on saumatonta ja molemminpuolista.

Valmentajan tärkein tavoite on mielestäni loppupeleissä se, että tavoittelee itsensä tekemistä tarpeettomaksi. Valmentajan tulee opettaa urheilija tuntemaan kehonsa, sen toiminta ja oma laji niin hyvin, että urheilija pärjää itsekseen. Tähän toki vaaditaan urheilijalta vahvaa sitoutumista ja intohimoa.

Itse valmentajana painotan valmennettavilleni, kuinka tärkeää on oppia kuuntelemaan omaa kehoansa niin hyvin, että tietää itse, milloin kannattaa harjoitella kovaa ja milloin kevyemmin, ja mikä määrä harjoittelua on järkevää sisällyttää ohjelmaan psyykkiset ja sosiaaliset tekijät huomioiden, jotta kehittyminen olisi optimaalista ja päästäisiin tavoitteisiin.

 

 

 

 

Kantapään kautta

Oman harjoittelu-urani aikana on tullut nähtyä ja koettua kaikenlaista epäonnistumisista onnistumisiin ja kevyistä kehonhuoltotreeneistä niin koviin ja hapottaviin suorituksiin, että niistä palautuminen on saattanut kestää useita päiviä, ellei jopa viikkoja.

Omia nyrkkeily- ja juoksuaikoja jälkikäteen ajateltuna herää mieleen, että olisihan sitä voinut tehdä asioita toisinkin, viisaammin. Nyrkkeilijän kova pää ja palava intohimo urheiluun eivät kuitenkaan ainakaan omalla kohdallani taipuneet suunnitelmallisuuteen. Tavoite kirkkaana mielessä puskettiin eteenpäin kivusta tai väsymyksestä välittämättä. Kovat treenit yksinkertaisesti olivat vaan parasta, niin keholle kuin mielellekin. Järkikin jo sanoo, ettei pitkässä juoksussa pelkästään kovaa treenaaminen tee kenestäkään huippua. Sitä paitsi, jos treenaa aina täysillä, ei voi ikinä treenata oikeasti kovaa. Keho ja mieli eivät ehdi palautua.

Kaikkein kovimpina treeniaikoina yritin elää kuin ammattiurheilija. Tietämättömyys ja silloin myös kokemattomuus asioista rokottivat suorituksia, palautumista ja myös muuta elämää. Monta asiaa tuli kirjaimellisesti kantapään kautta opittua. Listasin niitä tähän kirjoitukseen ja toivon, että kokemuksistani ja siitä, mitä olen niistä oppinut, voi oikeasti olla hyötyä tavoitteellisille treenaajille, jotka eivät välttämättä ymmärrä ottaa kokonaisuutta huomioon.

Pahoittelut huonolaatuisista kuvista. Kuvat ovat tosiaan siltä ajalta, josta kerron, niin antavat vähän osviittaa tekemisestä. Ainakin tuli nostalginen fiilis näitä katsellessa. 😄

10723957_348341262011381_894317032_n

Laatu korvaa määrän

Siinä missä viisi vuotta sittenkovia treenejä tuli itselleni 11-14 per viikko, nykyisin oikeasti kovia treenejä tulee 1-5 viikossa. Nyrkkeilijän voitontahto iskostui niin kovaa päähän, että piti treenata enemmän kuin muut, jotta olisi parempi. Hakkasin säkkiä, sparrasin, juoksin, kävin salilla ja uin.

Muutaman vuoden viisaampana, liikuntafysiologiaa, urheilupsykologiaa ja ihmisanatomiaa opiskelleena, treenaaminen on itselleni nykyisinkin päivittäistä (lepopäivää lukuun ottamatta), mutta erittäin paljon fiksumpaa. Toki päälajitkin ovat välissä vaihtuneet, mutta myös tyyli ja suhde urheiluun. Aiemmin treenien frekvenssi ja intensiteetti olivat palautumisen ja sitä kautta progressiivisuuden, nousujohteisen kehityksen, kannalta liian suuria. Eli treenasin siis liian usein liian kovilla tehoilla. Mitä kävi kun vähensin määriä? Voimatasot nousivat ja sekä uinnissa että salilla tekniikat paranivat.

Oheisharjoittelu

Monipuolista harjoittelu on omalla osallani ollut aina. Olen alkuun jopa huomaamattani treenannut montaa lajia samanaikaisesti. Nyrkkeilyn ja juoksun lisäksi suureen treenimäärään mahtui kuntosali- ja uintitreenit. Tässä päästäänkin jatkamaan aasinsiltana edellistä kohtaa. Eli kaikki treenit tehtiin täysillä, oheisharjoittelua ei varsinaisesti ollut. Nyrkkeilyn takia tuli treenattua monipuolisesti nopeutta, voimaa, reaktiokykyä, kestävyyttä ja ennen kaikkea kovaa päätä ja kivunsietokykyä.

Kärsin useampaan otteeseen muun muassa takareisien lihasten vammoista, revähdyksistä ja pariin otteeseen myös repeämistä. Myös lihasten aktivaatio oli heikkoa. Ei silloin kuitenkaan tullut mieleen tehdä eriyttäviä tai vahvistavia harjoitteita takareisille. Ilman jalkoja pystyi uimaan, ja heti kun jalat taas kantoivat, juostiin kovaa. 

Vasta takareisivammojen äidyttyä sille tasolle, että kovaa juokseminen oli miltei mahdotonta jalkojen pettäessä alta, aloin vahvistaa ja venyttää niitä yksinkertaisilla harjoitteilla. Pari vuotta takareisien jumppaamisen aloittamisen jälkeen olin ääreishermoston ENMG -tutkimuksessa, jossa selvitetään ääreishermoston ja lihasten vaurioita. Mittauksen tulosten mukaan takareiteni aktivoituivat paremmin kuin mitkään muut mitatut lihakset. Lihasmassaa oli takareisiin tullut huomattavasti lisää ja lihasten elastisuus oli parempaa kuin muualla kehossa. Vahvistavat harjoitteet olivat sitkeän harjoittelun seurauksena tuottaneet tulosta. Seurauksena juoksuaskel ja etenkin ponnekkuus paranivat. Lyhyempien matkojen ajat paranivat huomattavasti.

Tänä päivänä oheisharjoittelua, eli omaa lajia tukevaa muuta harjoittelua, tulee joinain viikkoina jopa enemmän kuin itse lajikohtaista harjoittelua. Huoltavaa, palauttavaa ja peruskuntoa ylläpitävää harjoittelua. Kevyttä lenkkeilyä, pilatesta, joogaa ja yhä enemmän mieltä ja kehoa yhdistävää mentaaliharjoittelua. Ja mitä tästä on ollut seurauksena? Progressiivisuus harjoittelussa on ollut nopeampaa kuin ikinä aikaisemmin, mutta ennen kaikkea nyt tuntuu siltä, että kokonaisuus on oikeasti paketissa. Palautuminen on nopeampaa, lihas- ja lihasryhmäkohtainen aktivaatio selkeästi parempaa ja kehon liikekontrolli on parantunut, liikesuoritukset sujuvat puhtaammin. Kehon syvien lihasten parempi aktivaatio antaa nimittäin huomattavaa tukea lajikohtaisiin suorituksiin.vanhatkuvat2

Lepo & rentoutuminen

Treenimäärien ollessa suurimmillaan opiskelin samanaikaisesti urheiluhierojaksi. Puolet koulusta oli työharjoittelua, eli hieromista. Fyysistä rasitusta tuli päivittäin useita tunteja, mutta kaikki tekeminen oli niin innostavaa, ettei halunnut jäädä mistään paitsi. Aamulla kuudeksi uintitreeneihin, sieltä hieromaan neljäksi tunniksi, koulun jälkeen juosten nyrkkeilemään, kahden tunnin kovat treenit ja juosten takaisin kotiin. 

Halusin oppia koko ajan lisää nyrkkeilystä ja kehittyä, joten lepo oli sitä, että katsoin ammattilaisten otteluita tietokoneelta. Toki iltaisin pidin huolen, että menen ajoissa nukkumaan ja pidin muutenkin säännöllistä rytmiä yllä. Silti levon määrä ei ollut fyysiseen, ja myös psyykkiseen, rasitukseen nähden riittävää.

Taas päästään tähän kohtaan; monta vuotta viisaampana ja kokemuksista oppineena, voin kertoa, että urheilijalle tekee oikeasti hyvää joskus vain maata sohvalla. 👍 Ilman puhelinta, ilman televisiota, ilman mitään ärsykkeitä. Niin, että keho ja mieli ihan oikeasti vain lepäävät. Hengitysharjoituksista voi saada myös huomattavasti apua rentoutumiseen ja sitä kautta palautumiseen.

Lantiorenkaan lihasten ja liikekontrollin harjoittaminen

Aiemmin tulikin jo sivuutettua keskivartalon syvien lihasten aktivaation paranemisesta. Vaikka omassa harjoitteluhistoriassani yhdistinkin useamman eri lajin ja harjoittelu oli monipuolista, puuttui sieltä se kaiken ydin. Keskivartalon syvät lihakset ja muut lantiota ympäröivät syvät lihakset. Lantion, kehon toiminnallisten ketjujen yhdistäjän, tuki puuttui.

Juoksin omat ennätykseni ja huippuaikani, nyrkkeilyssä lyönnit olivat välillä niin kovia, että huolellisesta teippauksesta huolimatta kämmenistä murtui luita ja vatsan päällä näkyi sixpack. Silti syvien lihasten tuki puuttui. Nyrkkeilykehässä liikkuminen sivuille oli vaikeaa, koska tuntui, että kädet ja jalat ovat ikään kuin eri kropassa. Toiminnallinen voimaharjoittelu ei olisi tuolloin tullut omalla kohdalla kuuloonkaan, koska vammautumisriski olisi ollut liian suuri. Eli vaikka olisi kuinka huippukunnossa ja urheilullisen näköinen, suurin tuki ja voima lähtee kuitenkin kehosta sisältä.

Aloitettuani pari vuotta sitten pilateksen, paluuta entiseen ei enää ole. Aloin keskittyä tosissani lantion seudun syvien lihasten aktivoimiseen ja huoltamiseen, erityisesti poikittaiseen vatsalihakseen ja syviin pakaralihaksiin. Juurikin niillä pienimmillä tekijöillä voi olla ratkaiseva merkitys. Keho on vahvistunut ihan huomaamatta ja toiminnallisessa voimatreenissä tekniikat, sitä kautta myös laatu ja suoritukset ovat parantuneet.

Lantiosta lähtevä voima on kehittänyt myös uintisuorituksia ja ennen kaikkea tekniikkaa. Myöskin ihan tavallisessa arjessa ryhti on parantunut ja ennen kaikkea satunnaisten selkäkipujen määrä pienentynyt.vanhatkuvat3

Kehonhuolto

Kovimpina treeniaikoina opiskellessani itse urheiluhierojaksi, kävin itse myös säännöllisesi hieronnassa (terkut Temelle!). Omatoimiseen kehonhuoltoon panostaminen oli kuitenkin se, mikä puuttui. Totta kai venyttelin nopeasti viidessä minuutissa kropan läpi treenin jälkeen ja iltaisin toiset viisi minuuttia, mutta siihen se sitten jäikin. Vuosia sitten aloittamastani (ja tänä päivänä yhä harrastamastani) avantouinnista sain paljon apua palautumiseen. Se olikin varmaan hieronnan lisäksi fiksuin teko, jolla huolsin kroppaani. Siihen se kehoa huoltava toiminta sitten jäikin. Jälleen, kun suhteuttaa korkeat treenimäärät ja kehonhuollon, niin omissa silmissäni kehonhuollon ammattilaisen näkökulmasta näkyy punaista. Ei, ei, ei näin. Kovista treeneistä olisi hyvin voinut vaihtaa ainakin pari kevyempään kehonhuoltojumppaan. Jälkikäteen ajateltuna esimerkiksi saunominen olisi voinut olla hyvinkin tehokas apu palautumisen tehostamiseksi ja lihasten rentouttamiseksi. Varsinkin kun uimahallilla tuli muutenkin rampattua.

Tänä päivänä hierontaa tulee edelleen viikoittain (kiitos rakkaalle miehelleni, josta olen kouluttanut huippuhierojan 😄), mutta myös kevyempää jumppailua ja venyttelyä päivittäin. Joogan ottaminen osaksi kehonhuoltoa on lisännyt kokonaisvaltaisempaa kropan rentouttamista sekä kehon ja mielen yhteyttä. Foamroller (putkirulla) on myös päivittäisessä käytössä unohtamatta keppi- ja kuminauhajumppaa. Taas fysioterapeutin silmin asiaa tarkastelevana ymmärtää, kuinka tärkeässä roolissa monipuolinen kehon huoltaminen on. Vammautumisriski pienenee, tekniikat paranevat ja palautuminen tehostuu.vanhatkuvat4

Suunnitelmallisuus

Varmaan jo sanomattakin selvää, että en kamalan paljoa suunnitellut treenejä silloin kun niitä oli määrällisesti eniten. Tai saatoin viikkotasolla suunnitella, minkä treenin sijoitan minnekin, että tulisi edes jollain tasolla fiksu treeniohjelma. Sisällön suunnittelu puuttuikin sitten kokonaan. Aina treenattiin vaan täysillä. 😄 Intohimo tekemiseen ja nyrkkeilijän asenne oli niin vallitsevana, että jos vähänkin olisi höllännyt tahtia, olisi se tuntunut luovuttamiselta. Treenejä en siis suunnittelut juuri yhtään etukäteen, nyrkkeilytreeneissä mentiin valmentajan mukaan, mutta muuten treenasin pääosin itsenäisesti. Esimerkkinä tästä pitkät juoksulenkit puolimaratonille treenatessani: kotiovesta ulos päästyäni juoksin 15km niin kovaa kuin ikinä pääsin ja hidastin vauhtia vasta takaisin kotiovella. Ainakin tuli treenattua vauhtikestävyyttä… 😄

Kova pää ja täysillä meneminen toi tuloksia pidempiä matkoja juostessa, mutta muuten kyllä rokottivat enemmän. Niin kuin aiemmin mainitsinkin, jos treenaa aina täysillä, ei voi treenata ikinä oikeasti kovaa. Ei pääse niin hyviin suorituksiin kuin potentiaali voisi riittää.

Tänä päivänä suunnittelen treenit viikkotasolla ja myös sisällöllisesti. Suunnittelen viikon treenit etukäteen, jotta tahti olisi mahdollisimman optimaalista ja välissä ehtisi palautua. Uintitreenien matkat päätän etukäteen, mutta muuten menen fiilispohjalta. Eli varsinaisen sisällön päätän vasta alkulämmittelyn aikana. Tunnustelen, miltä kroppa tuntuu ja päätän sen perusteella, lähteekö tänään mavetreenissä maksimisuoritukset, vai olisiko syytä keskittyä ylläpitävään voimaharjoitteluun, tai jopa kevyempään kehonhuoltotreeniin. Huomattavana apuna toimivat liikekohtaiset lämmittelyt, jolloin saan paremmin tuntumaa ajatellen yksittäisen treenin tavoitetta.

Pk-alueella 80% treeneistä

Useampaan otteeseen onkin tullut jo mainittua vuosien takaisten treenieni intensiteetistä. Eli lähes joka ikinen treeni tehtiin täysillä. Toki peruskuntoa ylläpitää liikuntaa tuli kovien treenien lisäksi harrastettua paljon kävelyn muodossa, mutta tässäkin kovien treenien ja pk-treenien suhde oli melko hataralla pohjalla. Pikemminkin 80% treeneistä tehtiin täysillä ja 20% oli kevyempiä, vaikka suhteen olisi kuulunut olla toisinpäin. Tänä päivänäkin pitää ajoittain muistutella itseäni pk-treenien ja kevyempien treenien tärkeydestä. Innokkuus ja intohimo urheiluun meinaavat välillä viedä niin kovaa, että on pakko jarrutella. Peruskunnolla rakennetaan kuitenkin pohja kaikkeen harjoitteluun. Ja kun pohja on vahva, pystyy oikeasti antamaan itsestään enemmän ja kykenee entistä parempiin suorituksiin.vanhatkuvat

Ja lopuksi….

Tähän tuli nyt koottua muutamia omassa harjoittelussani ilmenneitä kohtia ja totuttuja tapoja, joita ei intohimolla asioita tehdessään edes itse tiedostanut. Jälkikäteen ajateltuna mitään en kuitenkaan kadu – tulipahan tehtyä intohimolla asioita ja opittua virheistä. Tiedostan kuitenkin, että omassa harjoittelussani ilmenneiden epäkohtien seurauksena olisi voinut käydä huonomminkin (kuten vakavammat vammautumiset). En välttämättä halua puhua edes virheistä, koska kovin treeniaika oli kuitenkin todella opettavaista. Usein urheilija joutuukin käymään ääripäissä oppiakseen tiedostamaan omat rajansa ja tuntemaan oman kehonsa.

Onnekseni olen aina ollut kiinnostunut selvittämään urheiluun liittyviä asioita ja halukas oppimaan uutta, joten omalla kouluttautumisellani olen saanut omaa harjoitteluani vietyä erittäin paljon viisaampaan, suunnitelmallisempaan ja tuloksellisempaan suuntaan. Urheilun suhteen kukaan ei kuitenkaan voi olla koskaan täysin valmis, joten kehitettävää ja opittavaa treenaamisesta itselläni(kin) on vielä päivästä toiseen. Vielä tänä päivänäkin oma kehityksen jano on niin suurta, että pohdin jatkuvasti, miten saan harjoitteluani, ja samalla myös asiakkaideni harjoittelua vietyä entistä parempaan suuntaan.

Kehotankin kaikkia aktiivisesti, ja ennen kaikkea tavoitteellisesti, treenaavia pohtimaan omaa harjoittelua objektiivisesti ja miettimään, miten saisi paitsi kehityksen maksimoitua, myös oman kehonsa toimimaan kokonaisvaltaisesti paremmin. Usein asioiden tiedostaminen itse voi olla hankalaa, joten kannattaa rohkeasti kysyä kokeneemmalta henkilöltä apua harjoitusohjelman suunnitteluun, liikkeen laadun arvioimiseen, oheisharjoitteluun ja sekä palautumisen tehokkuuden että suoritusten kehittymisen maksimoimiseen – mihin ikinä kaipaakaan apua!

 

Jotta unelmista tulisi totta

Onko sinulla joku villi unelma, jonka olet aina halunnut saavuttaa, mutta et ole koskaan uskaltanut?

Haluatko matkustaa maailman ympäri? Haluatko juosta maratonin? Haluatko kouluttautua uudelleen ja vaihtaa alaa? Haluatko voittaa oman lajisi mestaruuden? Haluatko löytää vierellesi elämänkumppanin? Haluatko oppia sisäistämään terveelliset elämäntavat niin, että ne sujuvat sinulta luontevasti ja opit nauttimaan liikkumisesta ja terveellisestä ruoasta?  Haluatko pudottaa painoa? Haluatko oppia uuden taidon – kävelemään käsillä, soittamaan pianoa tai puhumaan espanjaa?


Miksi et toteuttaisi unelmiasi?

Haastan nyt sinut, rakas lukijani, pieneen ajatusleikkiin. Kuvittele hetken aikaa, että sinun ei tarvitsisi miettiä asioiden taloudellisista puolta. Sinulla olisi kyllä tarpeeksi rahaa käytettävissä unelmiesi saavuttamiseen. Kuvittele, että ei tarvitsisi miettiä sosiaalista painetta. Sinun ei tarvitsisi uhrata ajatustasikaan sille, mitä muut sinusta, tekemisistäsi tai unelmistasi ajattelevat. Kuvittele, että mitään rajoitteita ei olisi. Kuvittele, että kaikki järjestelyt olisi hoidettu jo valmiiksi ja saavuttaisit suuren unelmasi.

Sulje silmäsi ja hengitä syvään. Nenän kautta sisään ja puhalla suun kautta rauhallisesti ulos. Olet saavuttanut unelmasi. Tunnustele, miltä se tuntuu. Eläydy siihen tunteeseen, minkä uskot kokevasi unelman saavuttamisen jälkeen. Käytä mielikuvitustasi, käytä aistejasi. Kiitä ja onnittele itseäsi! Minä tein sen.

Ajatusleikin jälkeen mieti niitä mahdollisuuksia, joita sinulla on elämässäsi ja jotka tukevat suurta unelmaasi. Jos mieleen tulee rajoitteita, pyri löytämään niille vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia. Älä anna ajatustesi lukkiutua rajoitteiden vuoksi.


Suunnitelma
Nyt, kun tiedät kuinka hienolta tuntuu saavuttaa suuri unelmasi, miksi et lähtisi tavoittelemaan sitä? Tässä muutama konkreettinen vinkkini, jolla pääset lähemmäs unelmiasi ihan tavallisen arjen keskellä.

1. Luo itsellesi konkreettinen tavoite. 

Esimerkkinä: Haluatko pudottaa painoa tai kiinteytyä? Luo konkreettinen tavoite, esimerkiksi kilomäärä tai kehonkoostumuksen muutos.

Eli luo unelmastasi tavoite, mitä oikeastaan haluat saavuttaa? Haluatko uuden auton? Millainen on unelmiesi auto? Mieti myös, miksi haluat saavuttaa tavoitteesi, mitä lisäarvoa se tuo elämällesi.


2. Muuta rutiineitasi ja ota ensimmäinen askel. 

Edellisessä ajatusleikissäsi kuvittelit, että olit saavuttanut unelmasi. Ota kuvitelma mukaan nyt arkipäivään. Miten eläisit, jos olisit 10kg hoikempi? Miten eläisit jos sinulla olisi koira? Miten eläisit, jos sinulla olisi juuri se oikea elämänkumppani vierelläsi?

Mieti arkeasi ja sitä, mitä muutoksia siihen tulisi tehdä, jotta pääset lähemmäksi unelmiasi. Pitäisikö sinun tienata enemmän rahaa unelmasi toteuttamiseen? Pyydä pomolta palkankorotusta, mieti voitko tehdä lisätöitä tai vaihtaa työpaikkaa. Jos haluat juosta maratonin, milloin järjestät aikaa harjoittelulle? Haasta itseäsi ja ota ensimmäinen askel. Muuta jotain rutiineissasi. Muutoksen ei tarvitse olla iso – itsessään se vie sinua jo kohti unelmaasi.

3. Hankkiudu samantyyppisten ihmisten seuraan tai hanki apua

Mene rohkeasti epämukavuusalueellesi ja tutustu uusiin ihmisiin! Helpoin kynnys on liittyä esimerkiksi facebookissa samantyylisten henkilöiden ryhmään tai hankkia nettivalmennus liikunnan lisäämisen tueksi. Henkilökohtasempaa apua saat kutienkin aina, kun heittäydyt tilanteeseen rohkeasti livenä. Kysy rohkeasti naapuriltasi, jolla on koira, miten hän tulee koiran kanssa toimeen. Haluat opiskella lääkäriksi. Onko lähipiirissäsi ketään henkilöä, joka toimisi lääkärinä? Tutustu häneen paremmin. Kysy rohkeasti personal traineriltä yksilöllistä valmennusohjelmaa, jonka avulla pääset mitä varmemmin tuloksiisi. 


4. Tee lopullinen suunnitelma, luo loput askeleet. 

Nyt olet päässyt jo alkuun unelman toteuttamisessa. Mieti unelmaasi kokonaisuutena, milloin haluat, että saavutat unelman? Pilko se sen jälkeen osiin. Laadi itsellesi välitavoitteet. Haluatko juosta maratonin? Milloin juokset sen? Milloin sinun tulisi pystyä juoksemaan 10km, 20km ja 30km? Haluatko matkustaa maailman ympäri ja tarvitset lisää rahaa siihen? Mihin aikaan mennessä olet kerännyt x määrän rahaa ja mihin aikaan toisen x määrän? Tee myös välitavoitteista konkreettiset askeleet itsellesi.

5. Palkitse itsesi

Jokaisen välitavoitteen saavutettuasi kiitä ja onnittele itseäsi. Taas lähempänä kohti suurta unelmaa. Palkinnon ei tarvitse olla erityisen suuri, kallis tai maata mullistava. Sen ei tarvitse olla materiaa, jos et halua. Palkitsisitko itsesi vaikka rentouttavalla hieronnalla kovan kuntoilujakson jälkeen?


6. Muista, että mikään tie ei ole tasainen

Muista, että niin unelmien tavoittelemisessa, kuin elämässä yleensäkin, vastaan tulee aina väistämättä pieniä ja suuriakin vastoinkäymisiä. Älä anna niiden lannistaa. Pysy positiivisena ja avoimena. Jos jokin asia muuttuu matkan aikana, niin se ei ole maailmanloppu. Löydät varmasti uuden vaihtoedon tai ratkaisun asiaan. Vastoinkäymiset kasvattavat ja vahvistavat, muista se. Vastoinkäymisten kohdalla muista kohta 3. Voit saada juuri tällä hetkellä korvaamatonta apua samanhenkisiltä ihmisiltä. Monet ovat varmasti painineet samantyyppisten asioiden parissa, joten kysy rohkeasti neuvoa. Kuuntele viisaampia ja ota oppia kokeneemmilta, mutta muista tehdä itse omat valintasi. Jaksa tehdä sitkeästi töitä unelmasi eteen – mikään ei tule ilmaiseksi.

7. Nauti matkastasi ja palauta mieleesi, miksi teet sitä

Pelkkä hampaat irvessä puurtaminen ei elämässä yleensäkään, eikä myöskään unelmien tavoittelemisessa, pidemmän päälle tee kenellekään hyvää. Pidä alitajunnassasi koko ajan mielessä unelmasi, mutta pidä siitä välillä myös lomaa. Rentoudu ja nauti siitä kaikesta, mikä elämässä on juuri tällä hetkellä hyvin. Jos unelman tavoitteleminen alkaa tuntua oudolta tai jopa ahdistavalta, mieti miksi teet sitä. Palaa kohtaan 1. ja mieti, mitä lisäarvoa unelmasi toteuttaminen tuo sinulle. Joskus pidempikin loma unelman tavoittelemisesta voi tehdä hyvää. Jos elämäntilanteeseesi on tullut äkillinen muutos, mieti eri asioiden painoarvoa, ja sitä mihin haluat siinä hetkessä keskittyä. Unelman tavoittelemiseen voi aina palata myöhemmin takaisin.


8. Olet saavuttanut unelmasi. 

Selvisit vastoinkäymisistä ja haasteista huolimatta. Olet vihdoinkin saavuttanut päämääräsi. Onnittele ja kiitä itseäsi. Minä tein sen, pystyn mihin vaan.


Haastan nyt sinut, rakas lukijani, miettimään omia unelmiasi, etenkin sitä yhtä suurta unelmaa. Mitä, jos voisit ihan oikeasti saavuttaa sen?

💚 Martsa

Unelmista totta

Tiedätkö sen tunteen, kun olet jo pitkään haaveillut toteuttavasi suuren unelmasi, mutta et ole saanut aikaiseksi ryhtyä toteuttamaan alitajunnassa leijailevia haaveita. Kenties olet ajatellut elämäntilanteesi olevan mahdoton tai muuten vaan et ole kokenut riittävää itsevarmuutta unelmien toteuttamiseen. Jatkuvasti odotat sitä päivää, milloin olisi oikea hetki toteuttaa se suuri unelma.

Mutta milloin se oikea hetki on? Elämä muuttuu jatkuvasti, aika kuluu ja tapahtuu asioita, joihin ihminen itse ei pysty vaikuttamaan. Ei aika pysähdy tai sitä saa lisää vaikka haluaisi – mutta siihen, miten ajan käyttää, pystyy jokainen itse vaikuttamaan. Jos jatkuvasti vain odottaa ja odottaa… sitten kun on oikea hetki…

Usein ihminen löytää enemmän esteitä unelmien saavuttamiseen kuin mahdollisuuksia. Silloin onkin hyvä irtautua hetkeksi omasta elämästään ja tarkastella sitä objektiivisesti. Huomaat oman elämäsi ikään kuin ulkopuolisen silmin ja ymmärrät, mitkä kaikki asiat onkaan hyvin ja mitä kaikkia mahdollisuuksia onkaan. Jos hetkeksi suljet kaikki lukkiutuneet ajatukset mielestäsi, annat unelmiesi lentää vapaasti ja mietit tosissaan niitä mahdollisuuksia. 

cropped-testi11.jpg

Silloin ymmärrät, että ajankäyttö onkin vain järjestelykysymys, ympäriltä löytyy kannustavia ihmisiä ja huomaat sisälläsi pursuavan innokuuden: “Kyllä minä pystyn siihen! Minussahan on potentiaalia.” 

“Ja se tunne, kun on aina haaveillut juoksevansa maratonin ja nyt makaa maaliviivan ylittäneenä urheiluradan varrella sydämen hakatessa rinnassa, suolaisten hikipisaroiden valuessa suuhun ja onnenkyyneleen valuessa silmäkulmasta. Silloin tietää onnistuneensa.”

Oli unelmasi mikä tahansa, kaikki lähtee sinusta itsestäsi. Kun sinulla on motivaatiota toteuttaa unelmasi, tarvitaan usein vain se henkilö, joka kannustaa eteenpäin ja antaa sinulle lisää rohkeutta. Matkan varrella tulee väistämättä vastaan epäonnistumisia vastoinkäymisiä, kaikki ei aina mene niin kuin on suunniteltu ja joskus jopa tekisi mieli luovuttaa. Silloin tarvitaan ympärillä olevaa tukea ja kannustusta, ja ennen kaikkea uskoa itseensä. Ja lopulta – toteutettuasi pitkäaikaisen unelmasi, olet sydämesi pohjasta kiitollinen itsellesi että teit sen. Voit olla ylpeä itsestäsi.

Tervetuloa sivuilleni!