Millainen on hyvä valmentaja?

Viime kirjoituksessa tuli pohdittua mitä asioita olen itse oman harjoittelu-urani aikana oppinut ja omaksunut vasta ääripäitä kokeiltuani. Suurimpana tekijänä omalle toiminnalleni kovimpina treeniaikoina olivat palava intohimo urheiluun, tietämättömyys asioista sekä esimerkin puuttuminen. Vaikka olenkin ollut aina halukas oppimaan uutta ja etsinyt innoissani tietoa urheilusta, vie kokonaisuuden hahmottaminen aikaa ja useita satoja tunteja opiskelua. Pelkästään itsenäisesti lukemalla kaiken oppiminen on todella haastavaa, ja sen takia valmentajan rooli onkin tavoitteellisessa urheilussa todella tärkeä.

Edellisen kirjoituksen tavoin tuli pohdittua mielessä kaikkia niitä epäkohtia valmennuksessa, joihin olen itse harjoittelu-urani aikana törmännyt. Sen sijaan, että listaisin muiden valmentajien tekemiä virheitä ylös, kokosin listan niistä asioista, joihin haluan itse valmentajana ensisijaisesti panostaa ja joita itse urheiluvalmennuksessa arvostan. Teksti painottuu erityisesti yksilölajien (kilpa)urheilijoihin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tietotaito

Ollakseen hyvä urheiluvalmentaja, täytyy tietää mitä tekee. Valmentajalla täytyy olla lajikohtaisten ominaisuuksien ja erityispiirteiden tietämystä. Mitä pidemmälle tasolle urheilijoita valmennetaan, tulisi valmentajalla olla tietoa ihmisanatomiasta ja -fysiologiasta. Valmentajan täytyy nimittäin kyetä selittämään valmennettaville, mitä elimistössä tapahtuu kovan treenin aikana ja sen jälkeen sekä mitä palautuminen tarkoittaa ja miten sitä voidaan edesauttaa. Lajikohtaisten ominaisuuksien ja anatomian tietämyksen yhdistelmällä voidaan saada aikaan paljon enemmän kehitystä, kun osataan vielä soveltaa tietoa yksilötasolla. Edellä mainitun osaamisen lisäksi valmentajalle tulisi mielestäni olla pedagogista koulutusta ja osaamista. Valmentajan tulee ottaa huomioon, minkä ikäryhmän urheilijoita valmentaa ja selvittää kyseiseen ikäryhmään liittyviä erityispiirteitä – sekä psyykkisiä että fyysisiä. Eli kiteytettynä: valmentajan tulee tietää mitä tekee ja MITEN sen tekee.

Kokemus

Mielestäni tässä kohdassa ollaan nimenomaa asian ytimessä. Jos haluaa opettaa muita ihmisiä johonkin, täytyy itsellä olla siitä kokemusta. Valmentajan tulee olla itse kokenut urheilija, jos haluaa opettaa muita. Kokemuksen kautta syntyy näkemystä muun muassa siitä, millaista on viedä kehoa äärirajoille ja miten paljon psyyke vaikuttaa kokonaisuuteen. Pelkästään subjektiivinen kokemus ja itsensä toteuttaminen urheilijana ei kuitenkaan tarkoita automaattisesti sitä, että pystyisi kehittävästi opettaa taitoa muille. Tämän vuoksi painotankin ensimmäistä kohtaa; yhdistämällä opittua tietoa, pedagogiikkaa ja kokemuksellisuutta, voidaan päästä jo todella pitkälle ajatellen yksilöllistä urheiluvalmennusta.

Negaatiot vs. kannustus

Tähän olen itse törmännyt useamman kerran urheiluvalmennuskulttuurissa. On varmaan enemmän sääntö kuin poikkeus, että osataan suorituksen jälkeen kertoa ensimmäisenä, mitä virheitä urheilija teki. Pidemässä juoksussa tämävoi kuitenkin kostautua; jos aina ensimmäisenä urheilija kuulee suorituksen jälkeen, mitä virheitä teki, alkaa hän alitajuntaisesti jo suoritusta tehdessään miettiä virheitään. Tämä puolestaan johtaa siihen, että hermo-lihasjärjestelmään tallentuu negaatioiden korostaminen ja virheet automatisoituu. Eli virheiden korostaminen voi suorassa yhteydessä johtaa virheiden tekemiseen. Sen sijaan, jos ensimmäisenä urheilijalle kerrotaan kannustuksena, mitä hyvää suorituksessa oli, asia toimii päinvastoin. Toki kehityksen kannalta virheet tulee ottaa huomioon ja puheeksi, mutta ei ensimmäisenä suorituksen jälkeen. Virheet tulee osata kertoa rakentavassa mielessä ja niin, että antaa urheilijalle mahdollisuuden kehittää heikkouksiaan.

p6089993.jpg

Valmennettavan heikkoudet ja vahvuudet

Hyvä valmentaja tuntee omat urheilijansa. Tunteakseen valmennettavansa, on valmentajalla oltava aikaa keskustella urheilijoiden kanssa. Tulee tietää, mitkä ovat valmennettavan heikkoudet ja vahvuudet sekä mitä mieltä urheilija itse on ominaisuuksistaan.

Ruokavalio-ohjeistus

Jos haluaa olla oikeasti hyvä urheiluvalmentaja, tulee olla tietoa myös ravitsemuksesta. Tavoitteellisesti urheilevan kasvavan nuoren energiankulutus voi yksilöstä vaihdellen olla jopa 5000kcal vuorokaudessa. Sillä, mistä energian ottaa ja millä syklityksellä, on suoritusten kannalta merkitystä. Valmentajan tulisi mielestäni tietää tai ainakin tilanteen tullen ottaa selvää myös erityisruokavalioista sekä urheiluravitsemuksen erityispiirteistä. Kaikessa urheiluvalmennukseen liittyvässä valmentajan tulisi ennen kaikkea kannustaa urheilijoita syömään ja ottamaan myös itse tietoa ravitsemuksesta, jotta kehon toiminta olisi optimaalista paitsi suoritusten, myös palautumisen ja urheilu-uran jälkeisen elämän kannalta.

Suunnitelmallisuus

Paitsi, että hyvä valmentaja osaa laatia järkevän harjoitusohjelman, tulee hänen kyetä myös muuttamaan sitä tarpeen mukaan. Varsinkin kilpatasolla tulee valmentajan huolehtia eri kausien jaksotuksesta sekä niiden sisällöstä. Tulee miettiä, suunnitella ja selittää urheilijalle, mihin painotetaan kilpailukaudella ja mihin peruskuntokaudella. Valmentajan tulee pitää huolta, että harjoitusohjelma mahdollistaa superkompensaation tapahtumisen ja sitä kautta progressiivisuuden. Myös palautumisesta ja ns.ylimenokauden sisällyttämisestä vuosiohjelmaan on pidettävä huolta. Yhtä lailla kuin urheilijakin, valmennusohjelma elää. Jos tulee sairastumisia tai loukkaantumisia, täytyy suunnitelmaa osata muuttaa, eikä pitää kynsin hampain kiinni vanhasta ohjelmasta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Selkeät tavoitteet

Jotta voisi tehdä hyvän suunnitelman, täytyy koko hommassa olla punainen lanka. Tässä yhteydessä se on tavoite. Mitä harjoittelulla tavoitellaan? Tavoite voi olla lähtöisin alunperin urheilijasta itsestään, tai yhdessä valmentajan kanssa laadittu, mutta täytyy pitää huolta, että molemmilla on sama tavoite. Taas mitä pidemmälle kilpaurheiluun mennään ja mitä tavoitteelisempaa harjoittelu on, pelkkä yksi tavoite ei usein riitä, vaan tulee olla osatavoitteita. Hommaa tehdään askel askeleelta.

Kuuntelee ja keskustelee

Parhaassa mahdollisessa tilanteessa urheilijan ja valmentajan välinen yhteistyö on niin saumatonta, että kaikesta voidaan keskustella. Urheilija uskaltaa sanoa, jos olo on niin vetämätön, että harjoittelu ei sillä hetkellä kannata. 

Vastavuoroisesti on myös tärkeää, että valmentaja osaa ottaa palautetta vastaan valmennettavilta. Hyvässä valmennussuhteessa vuorovaikutus on saumatonta ja molemminpuolista.

Valmentajan tärkein tavoite on mielestäni loppupeleissä se, että tavoittelee itsensä tekemistä tarpeettomaksi. Valmentajan tulee opettaa urheilija tuntemaan kehonsa, sen toiminta ja oma laji niin hyvin, että urheilija pärjää itsekseen. Tähän toki vaaditaan urheilijalta vahvaa sitoutumista ja intohimoa.

Itse valmentajana painotan valmennettavilleni, kuinka tärkeää on oppia kuuntelemaan omaa kehoansa niin hyvin, että tietää itse, milloin kannattaa harjoitella kovaa ja milloin kevyemmin, ja mikä määrä harjoittelua on järkevää sisällyttää ohjelmaan psyykkiset ja sosiaaliset tekijät huomioiden, jotta kehittyminen olisi optimaalista ja päästäisiin tavoitteisiin.

 

 

 

 

One thought on “Millainen on hyvä valmentaja?

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s